Edvard Otto Wilhelm Gylling syntyi 30. marraskuuta vuonna 1881 Kuopiossa keskiluokkaiseen piiri-insinööriperheeseen. Ylioppilaaksi hän pääsi Jyväskylän Lyseosta vuonna 1900 luokkansa parhaana oppilaana.
Tieteellisen uransa hän loi Helsingin yliopiston tilastotieteen dosenttina.
Vuonna 1905 Gylling perusti yhdessä O.V. Kuusisen, Sulo Wuolijoen ja Yrjö Sirolan kanssa Sosialistisen aikakauslehden ja toimi päätoimittajana vuosina 1906–1908. SDP:n kansanedustajana hän oli vuosina 1908–1909 ja 1911–1914 sekä vuonna 1917 valittuna Turun läänin pohjoisesta eli nykyisestä Satakunnan vaalipiiristä.
SDP:n varapuheenjohtajana toiminut Gylling ajoi väkivallatonta linjaa, mutta kapinan alkaessa hänestä kuitenkin tuli punaisen Suomen kansanvaltuuskunnan jäsen ja raha-asiainvaltuutettu sekä sitten myös Suomen punakaartin rippeiden esikuntapäällikkö.
Punaisten tappion jälkeen Gylling siirtyi Tukholmaan ja sieltä rajantakaiseen Karjalaan ensin Karjalan työkansan kommuunin ja vuodesta 1923 Karjalan autonomisen neuvostotasavallan johtoon.
Kun Stalinin vainot kiihtyivät ja bolševikkien kansallisuuspolitiikassa tapahtui käänne, Punaista suomalaista Karjalaa rakentanutta Gyllingiä alettiin syyttää nationalismista ja hänet kutsuttiin vuonna 1935 Moskovaan Maailmantalouden instituuttiin.
Kaksi vuotta myöhemmin Gylling vangittiin ja tuomittiin kuolemaan virheellisestä kansallisuuspolitiikasta. Vanha koulukaveri Kuusinenkaan ei asettunut puolustamaan Gyllingiä, ilmeisesti pelastaakseen oman nahkansa.
Tiedot Gyllingin kuolinajasta, -tavasta ja -paikasta olivat pitkään hyvin ristiriitaisia. Suomalaisten kohtaloita Stalinin ajan Neuvostoliitossa tutkineen Eila Lahti-Argutinan mukaan Gylling tuomittiin Neuvostoliiton korkeimman oikeuden sotilaskollegion päätöksellä 14. kesäkuuta 1938 ammuttavaksi ja teloitettiin samana päivänä Kommunarka-teloituspaikalla Moskovassa. Gyllingin hautapaikkaa ei tiedetä.
Gylling rehabilitoitiin eli hänen maineensa palautettiin Neuvostoliitossa vuonna 1955.
uutiskirje 
