Kalevi Sorsa -säätiö julkaisi maanantaina projektikoordinaattori Antti Alajan raportin Mikä ihmeen Degrowth? Johdatus kasvukritiikin toiseen aaltoon.
Degrowth-liikkeen huolenaiheita ovat fossiilisten energialähteiden käyttö ja länsimaalaisten painava ekologinen jalanjälki. Antti Alaja katsoo degrowthin osuvan oikeaan siinä, että nykyisenkaltainen talous on ylittänyt tai ylittämässä maapallon ekologiset rajat.
– Degrowthin keskeinen ongelma on kuitenkin siinä, että kasvukriitikoiden enemmistö määrittelee ekologisesti kestävämmän kehityksen edellytykseksi hitaamman tai supistuvan BKT-kasvun tai alemman tulotason. Toivo muutoksesta laitetaan yhteen epätäydelliseen makrotaloudelliseen indikaattoriin vaikka BKT ei kerro yhteiskunnallisista valtasuhteista tai harjoitetusta politiikasta sen laajemmin, muistuttaa Alaja.
Hänen mielestään kasvukriitikot puhuvat liikaa BKT:sta ja liian vähän konkreettisista politiikkatoimista ympäristöystävällisemmän talouden luomiseksi.
– BKT-kasvun hidastamisen sijaan ympäristöpolitiikassa olisi tärkeämpää miettiä sitä, miten vauraiden maiden päästöjä ja ekologista jalanjälkeä voitaisiin pienentää energia- ja resurssitehokkuuden parannusten kautta.
Yliarvioivat yltäkylläisyyden
Antti Alaja arvostelee kasvukriitikoiden yliarvioivan länsimaiden keskiluokan vaurauden ja yltäkylläisyyden tason.
Downshiftaus ja työajan lyhentäminen saattavat parantaa joidenkin kansalaisten hyvinvointia. Esimerkiksi yksilöllisesti joustavia työaikajärjestelyjä on hänen mielestään syytä tukea.
– Kasvukriitikoiden hellimästä downshiftauksesta ei ole kuitenkaan koko työelämän kehittämisen suunnaksi edes kaikkein vauraimmissa maissa. Näkökulma kasvaneista tuloeroista ja työn tulosten oikeudenmukaisemmasta jakautumisesta olisi nostettava kattavammin esiin.
lehti 