Vasemmistoliiton ensimmäisen kauden kansanedustajat suosivat kotimaisuutta ensimmäisten linnan juhliensa vaatteissa. Silvia Modig, Aino-Kaisa Pekonen ja Eila Tiainen ovat kukin teettäneet asunsa kotikaupungeissaan.
Risto Kalliorinne tai Jari Myllykoski eivät muista, missä maassa heidän vaatteensa on tehty, mutta kumpikin muistaa, että puolison mekko on ommeltu tätä juhlaa varten Suomessa.
Kierrätysmateriaaleja
Helsinkiläisen Silvia Modigin puvun on suunnitellut ja tehnyt Modigin ystävä Mila Moisio.
– Mulle suunniteltu ja se on kokonaan kierrätysmateriaaleista, Modig kertoo asusta, joka ei vielä keskiviikkona ole valmis.
– Mutta kohta on. Menen huomenna koklaamaan sitä, Modig selvittää.
Moisiolla on oma vaatemerkkinsä Tauko, joka tekee selkeälinjaisia vaatteita kierrätetyistä kodin ja sairaaloiden tekstiileistä.
Onko se mekko?
– Ei todellakaan ole mekko. Se on semmonen niinku puku. Harmaa, Modig kuvailee.
Huovutusta
Jyväskyläläisen Eila Tiainen vihaa vaateostosten tekemistä. Itsenäisyyspäivävastaanoton lähestyessä hän alkoi nähdä siitä unia.
– Näin painajaisia, että joudun putiikkiin, jossa hienohelmat tarjoavat päälleni kauheita mekkoja, hän kertoo.
– Sekin hirvitti, että minä, joka en ole koskaan mennyt mihinkään yksin vaan aina ollut puolison talutettavana, joudun nyt selviytymään ilman häntä. Kauhistelin, että millaisissa kengissä pysyn tukevasti seisaallani ja millaisessa puvussa selviän kompastumatta.
Tiaisen usko teetettyihin vaateisiin ei ollut kovin vahva.
– Ainoa, mitä olin koskaan teettänyt, oli hääpukuni. Se maksoi törkeän paljon eikä ollut sellainen kuin halusin. Se oli aika karvas kokemus.
Onnekseen hän nyt muisti jyväskyläläisen Papiina OY:n ja sen tutut suunnittelijat Pia Kolhon ja Leena Sipilän.
– Kysyivät, että mitä olen ajatellut, ja sanoin, etten mitään. Niin he sitten esittivät, että mekko olisi mustaa ohutta villaa, johon huovutetaan kiinni värikkäitä viiruja tai raitoja tai pötköjä, Tiainen kertoo.
– He hurahtivat huopaan 15 vuotta sitten ja ovat kehittänet siitä kaikenlaisia tuotteita, joita vievät etenkin Japaniin ja Sveitsiin.
Puvun on kaavoittanut ja ommellut Svetlana Aaltonen.
– Erittäin taitava ompelija.
Tämänkertainen kokemus olikin hyvä.
– Olen tyytyväinen. Voin ehkä uskaltautua toisenkin kerran teettämään vaatteen, mutten tuntemattomaan paikkaan.
Kengät ovat vanhat eikä Tiainen muista, mistä ne ovat peräisin.
– Kampaus tehdään pienessä kampaamossa Helsingissä ja toivon, että joku maalaa mun naaman myös.
Mustaa ja punaista
Oululainen Risto Kalliorinne pukeutuu mustaan pukuun.
– Ostin sen valtiopäivien avajaisiin huhtikuussa. Se on tuore eikä mahakaan ole ehtinyt kasvaa, Kalliorinne veistelee ja toteaa, ettei innostu frakista.
– Tämä oli pienimmän riesan tie, kun puku oli valmiina, ja minusta tumma puku on juhlava. Ei ole edes odotettavissa kohua, sillä vasemmistolaiset ovat usein olleet juhlassa puvussa frakin sijaan.
Kalliorinne ei muista, onko puku kotimainen. Vaimon iltapuku sen sijaan on varmasti oululainen.
– Kyllä sitä on tuolla ommeltu, Kalliorinne sanoo ja paljastaa värin:
– Punainen.
Vapaat kädet suunnittelijoille
Riihimäkeläinen Aino-Kaisa Pekonen haluaa panostaa ensimmäisiin linnan juhliinsa.
– Haluan myös nostaa oman maakunnan osaamista ja hämäläisten tekijöiden tuotteita, hän sanoo.
Hän pukeutuu värikkääseen iltapukuun, jota hallitsee tummahko turkoosi. Sen on suunnitellut riihimäkeläinen Jana Vyborna-Turunen.
– Halusin itseni näköisen puvun, joten oli luontevaa valita suunnittelija, joka tuntee minut, Pekonen sanoo.
Vyborna-Turusen puoliso on Pekosen puoluekaveri ja lapset Pekosen lasten luokkakavereita.
Hämeenlinnalaisen Teija Halosen suunnittelemat korut ovat olennainen osa Pekosen pukua. Ne on ommeltu kiinni siihen.
– Suunnittelijat ovat tehneet puvun kanssa yhteistyötä ja tavanneet. Minä olen lähinnä puhelimessa kuullut, mitä on tulossa.
Pekonen antoi suunnittelijoille vapaat kädet.
– Luotan heihin. Sen sanoin, etten halua tylliprinsessamekkoa, mutta tuskin he olisivat sellaista suunnitelleet, vaikka en olisi sanonut.
Kengät ovat myös kotimaiset, Minna Parikan suunnittelemat.
– Jalassa mukavat kuin aamutossut. Ainoa, mitä kokeneemmat ovat neuvoneet on se, että kannattaa panostaa kenkiin, ettei mene juhla pilalle jo siinä, kun joutuu jonottamaan kuulemma tuskaisenkin pitkään sisälle linnaan.
Puoliso Henri Pekonen tulee juhlaan frakissa.
– Pitkään se funtsi, että hommaako frakin.
Frakki on helppo
Jari Myllykoski sanoo juhlivansa pingviininä.
– Näytin ennen pingviiniltä, nyt pukeudun pingviiniksi, hän selostaa viitaten takavuosien tuhtiin olemukseensa.
– Frakki on helpoin ratkaisu. Kierrätystavaraa.
Hän paljastaa kuitenkin keskustelleensa ”yhden taideteollisuushenkilön” kanssa hiukan erilaisesta juhla-asuta.
– Emme ehtineet tällä kertaa ratkaisuun asti. Seuraavalla kerralla sitten.
Elina-puolison iltapuku on euralaisen Riitta Konttilan käsialaa.
– Hän on sen suunnitellut ja valmistanut. Vaimo valitsi värin, joka on vihreä.
Ihan varmaa vaimon mukana olo ei kuitenkaan ole. Vielä keskiviikkona hän sairasti keuhkokuumetta.
– Toivottavasti lääkitys ehtii tehota äkilliseen tautiin, Myllykoski sanoo.
Kontula kannattaa tanssia kaikissa kokoonpanoissa
Yksi on joukosta pois. Tamperelainen Anna Kontula ei osallistu presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle.
– Perhesyistä, hän perustelee.
– Mutta jos osallistuisin, pukeutuisin erittäin tyylikkäästi.
Kontula korostaa, että kyseessä ei ole kannanotto presidentti Tarja Halosta tai tanssivia homoja vastaan.
– Minusta Halonen on ihan hyvä presidentti ja kannatan tanssimista kaikissa kokoonpanoissa, hän painottaa.
uutiskirje 
