Hyvinkäällä eletään väkivallan välittömien seurausten keskellä. Kaksi kuolemaa ja vakavat loukkaantumiset aiheuttavat valtavan määrän tuskaa ja surua.
Tästä kaikesta pitäisi Oksasen mukaan puhua enemmän.
– On noustava yhdessä vastustamaan näitä tekoja, hän sanoo.
Ihmisten psyykkiseen hyvinvointiin pitäisi kiinnittää entistä enemmän huomiota.
Oksanen on tutkinut vuodesta 2008 lähtien Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien kansallisia ja paikallisia vaikutuksia. Oksasen ja Pekka Räsäsen johtama Arkielämän epävarmuus -projektin jatkuu vielä tämän vuoden loppuun saakka. Lisäksi Oksanen tekee tutkimustyötä Nuorisotutkimusseurassa kohteenaan internetin viharyhmät.
Pystytään
vaikuttamaan
Nyt Hyvinkään ampumistapauksen jälkeen moni pelkää, että surmatöiden ketjua ei enää pysäytä mikään.
Oksanen on toista mieltä. Asiaan pystytään vaikuttamaan ensinnäkin sillä, että ihmisten psyykkiseen hyvinvointiin panostetaan entistä enemmän. Panostus kannattaa jo siksikin, että sairaseläkkeelle putoaminen mielenterveysongelmien vuoksi tukee yhteiskunnalle hyvin kalliiksi.
– Toinen puoli on se, että meidän tulisi oppia tunnistamaan, missä vaiheessa toisella ihmisellä ei mene hyvin. Merkit voivat kertoa esimerkiksi alkavasta masennuksesta tai jostain paljon vakavammasta.
Tällaisia varoitusmerkkejä pystytään Oksasen mukaan jossain määrin havaitsemaan lähipiiristä, jos ihmiset vain ehtivät kuuntelemaan, mitä toisille kuuluu.
Vahvistettava tunnetta
turvallisuudesta
Mutta psyykkistä profilointia Oksanen ei suosittele ennaltaehkäisyyn. Esimerkiksi koulumurhaajat poikkeavat tutkimusten mukaan niin paljon toisistaan, että tietyn profiilin avulla ei pitäisi ryhtyä seuloman ihmisiä.
– Tämä johtaisi väärien yksilöiden joutumiseen seulaan. Herkkiä, vähän poikkeavia ihmisiä alettaisiin pitää uhkana, Oksanen varoittelee.
Ympäristön kylmän arvioinnin sijaan pitäisi Oksasen mielestä entistä enemmän kiinnittää huomiota turvallisuuden tunteen vahvistamiseen.
– Ja oppilaitoksissa on otettava vakavasti vihjeet siitä, että joku oppilas puhuu omituisia ja vihjailee väkivaltateoista.
Oksanen myöntää, että vihjeiden tulkinta ei ole helppoa.
– Opettajilla pitäisi olla valmiuksia tähän, vaikka he eivät kyllä ole saaneet koulutusta näiden tapausten hoitoon. Ne vaativat psyykkistä silmää, hän sanoo.
Stereotypiat
johtavat harhaan
Arkielämän epävarmuus -projektissa on selvinnyt, että ihmisillä on Jokelan ja Kauhajoen koulusurmaajista kovin stereotyyppinen kuva erakoituneina koulukiusattuina. Kuva ei pidä täysin paikkaansa.
– Molemmilla on kyllä ollut kokemuksia koulukiusaamisen ja -väkivallan uhriksi joutumisesta, mutta heillä on ollut myös jonkin verran ystäviä.
Oksanen kertoo, että molemmissa tapauksissa surmaajien ystävät olivat olleet jo pitkään huolissaan kaveristaan ja yrittäneet puhua tälle järkeä. He olivat myös puhuneet huolistaan opettajille.
– Eli varoitussignaaleja oli. Tapahtumat eivät tulleet sattumalta. Ympäristö ei vain osannut puuttua asiaan tarpeeksi ajoissa. Ei osattu ottaa huomioon, että voisi tapahtua joukko-surma.
Kompleksisia
asioita
Arkinen epävarmuus -projektissa tehdyissä mediavertailuissa on havaittu, että Suomessa median huomio painottuu yhdysvaltalaista mediaa enemmän koulusurmaajan toimien selvittämiseen. Medialla on kiire selvittää, miksi tekijä teki mitäkin.
Näin kävi Hyvinkään tapauksessakin. Surmaajasta tehtiin kasapäin juttuja ennen kuin teon syistä ja tekijästä tiedettiin yhtään mitään. Vasta loppuviikosta on saatu jotakin valaistusta muun muassa tekijän psyykkisestä sairastelusta.
Oksanen arvelee, että kiireen taustalla on myös suojamekanismi.
– Ihmisten on helpompi olla, jos ahdistaville tapahtumille löytyy selitykseksi jokin mielenterveysdiagnoosi tai muu yksittäinen tekijä.
Tutkimusten mukaan joukkosurmat ovat kuitenkin aina hyvin kompleksisia. Niissä on monia toisiinsa liittyviä tekijöitä.
Hyvinkäälläkin olisi poliisin pitänyt Oksasen mukaan ymmärtää, ettei kukaan tee pelkän impulssin johdattelemana joukkomurhaa.
– Tarvitaan vähintäänkin jonkinlainen psyykkinen valmistautuminen, että tällainen teko on mahdollinen, Oksanen sanoo ja lisää, että väkivaltateko on yleensä aina pidemmän prosessin lopputulos.
lehti 