Verilöyly. Kuolema. Näin Suomen syyrialainen Wafa Ameli kuvaa entisen kotimaansa tilannetta. Puolitoista vuotta kestäneen kansannousun aikana Syyrian hallitus on antanut tappaa tuhansia omia kansalaisiaan. Menossa on täysimittainen sisällissota.
– Syyriaa pommitetaan maan tasalle ja ihmisiä kuolee joka päivä, Ameli sanoo.
Hän seuraa Syyrian tilannetta päivittäin Facebookin ja tv:n, lähinnä Al Jazeeran ja BBC:n kautta.
”Syyriassa ei ole perinnettä ääri-islamilaisille liikkeille.”
– Ystävien kanssa keskustellessa nettikameran kautta kuulee taustalta pommituksen ääniä. On ollut hyvä säkä, ettei ole osunut.
Kyse ei ole nälästä
Ameli painottaa sitä, että Syyrian kansannousussa ei ole kyse nälästä. 11-vuotiaana Syyriasta Vaasaan muuttanut insinööri muistuttaa siitä, että Syyria on ollut kohtuullisen hyvinvoiva maa.
– Se ei ole ollut kolmannen maailman hätää kärsivä kansa. Mutta sieltä on puuttunut demokratia ja sananvapaus.
Sananvapaus oli yksi syy Amelin perheen lähtöön aikanaan. Kirjailijaisä kirjoitti neljä kirjaa, jonka jälkeen hän menetti mahdollisuudet tehdä töitä, joilla elättää perhe. Ei ollut edes henkilöllisyystodistusta.
Ameli toteaa, että liikehdinnän aloittivat korkeasti koulutetut nuoret, joiden päämääriä ovat vapaus, demokratia ja tasa-arvo.
– Näiden periaatteiden eteen syyrialaiset tekevät töitä, vaikka tiedetään, että hinta on kallis. Mutta tällä matkalla ollaan jo puolivälissä, ehkä pidemmälläkin.
Yhden suvun diktatuuri
Ameli uskoo, että ratkaisu on lähellä. Assadin suvun 40 vuotta jatkunut diktatuuri ei voi jatkua.
– On ajan kysymys, milloin muutos tulee. Nykyhallitus on ajanut maan tähän tilanteeseen eikä voi missään tapauksessa jatkaa. Se kaatuu ja maa siirtyy väliaikaiseen hallitukseen.
Häntä harmittavat väitteet siitä, että kansannousu aiheuttaa miljoonien eurojen menetykset päivittäin.
– Ei kansannousu sitä aiheuta, vaan hallitus ja yksi diktaattorisuku, joka on itsepäisesti kiinnittynyt valtaan. Se haluaa olla vallassa ikuisesti ja on päättänyt, että se joko pysyy vallassa tai tuhoaa maan, hän sanoo.
– Syyria on ihan kuin Pohjois-Korea. Kukaan ei halua sitä, mieluummin kuolee.
Hän toteaa, että syyrialaiset ovat tiensä valinneet eikä paluuta ole, vaikka on käytävä läpi vaikeita asioita.
– Ei voi mitään, hän sanoo.
Maailma vain katselee
Ameli on puolentoista vuoden aikana menettänyt ystäviään. Joitakin on kateissa.
Menetettyjä ystäviä ei surra nyt.
– Heitä surraan vasta, kun hallitus kaatuu. Soita mulle silloin, sinä aamuna, hän kehottaa.
Sukulaisia on siirtynyt toisiin maihin.
– Kaikki sukulaiset ovat hengissä, mikä kai tarkoittaa, että he voivat aika hyvin.
Syyriasta virtaa pakolaisia niin Turkkiin, Libanoniin kuin Jordaniaan.
– Heitä lähtee joka suuntaan. Heitä pitäisi auttaa, mutta tämä maailma vain katselee tilannetta.
Amelin mielestä muiden maiden olisi pitänyt puuttua Syyrian tilanteeseen jo aikoja sitten.
– Kansa itse varmasti hoitaa tilanteen, mutta jos ulkovallat olisivat tulleet väliin, olisi vältetty verilöylyjä ja isoja menetyksiä, hän uskoo.
– Libyan tilanteeseen ulkovallat puuttuivat parissa viikossa. Ilmeisesti libyalaisten veri on kalliimpaa kuin syyrialaisten veri.
Hänestä se on loukkaavaa.
– Maailma katselee Syyriaa edelleen tekemättä mitään, yhtään mitään. Venäjän ja Kiinan suhtautuminen on puhtaasti ällöttävää.
Uskonnot eivät taistele
Amelin mukaan Syyriassa eivät uskonnot taistele keskenään.
– Tosin hallitus yrittää ajaa tilanteen sellaiseksi, että kansa sortuisi uskonsotaan. Mutta Syyriassa ei ole sellaista perinnettä, ei edes ole ääri-islamistista liikettä.
Ameli kertoo, että esimerkiksi hänen isänsä on shiia ja äitinsä sunni. Ystävissä on kristittyjä.
– Jos kyse olisi ollut uskonnosta, sota olisi syttynyt aikoja sitten, ei nyt. Syyriassa olen nähnyt enemmän kristittyjen ja muslimien välisiä avioliittoja kuin Suomessa, Ameli sanoo.
– Älkää uskoko, mitä Syyrian hallitus sanoo, sillä tämä ei ole muslimitaistelu. Kansa taistelee demokratian puolesta.
uutiskirje 
