MISS FARKKU-SUOMI (Suomi 2012). Ohjaus ja käsikirjoitus: Matti Kinnunen. Perustuu Kauko Röyhkän romaaniin. Kuvaus: Peter Flinckenberg. Score-musiikin säveltäjä: Fredrik Viklund. Muu musiikki: Kauko Röyhkä, Lou Reed, New York Dolls ym. Pääosissa: Mikko Neuvonen, Sanni Kurkisuo, Elias Gould, Olavi Uusivirta, Mikko Virtanen, Pirkko Hämäläinen, Maria Ylipää.
Matti Kinnusen pitkän elokuvan debyyttiohjaus on sympaattinen tunnelmapala, bittersweetia (”katkeransuloisuus”) tuikkiva romanttinen draamakomedia, yhteisö- ja ajankuvaus sekä kehitystarina. Kokonaisuus on ilmeikäs ja värikylläinen.
Elokuvan sanotaan olevan siistimpi versio Kauko Röyhkän romaanista, mikä lopputuloksen valossa on vain hyvä juttu.
Henkilöhahmoissa ja ihmiskuvauksessa on moni-ilmeisyyttä, säpinää ja särmää.
Kinnusella (s. 1966) on takanaan vankka kokemus tv-sarjojen käsikirjoittaja-ohjaajana, (mm. Headhunters, 2003, Me Stallarit, 2004, Meidän jengi, 2006, Sanaton sopimus, 2007).
Miss Farkku-Suomi havainnollistaa saman, minkä Perttu Lepän Pitkä kuuma kesä (1999): meillä osataan elämänmakuisen huumorin siivittämä nuorisokuvaus, joka kestää vaivatta myös varttuneemman katsannon.
Molemmat ovat voimannäyttöjä maakunnallisuuden arvosta: ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan, kun kunnon saalis löytyy kotitienoilta.
Kuvaavasti molempien elokuvien käsikirjoittaja-ohjaajat ovat lähtöisin kaupungista, jossa elokuva tapahtuu.
Miss Farkku-Suomi sijoittuu 1970-luvun lopun Ouluun.
Suosikki-lehden järjestämässä kauneuskilpailussa lukiolainen Pike on vahvoilla, joten miten käy hänen ja luokkatoveri Välden hennosti orastavan romanssin?
Välde on elokuvan päähenkilö, Röyhkän jonkin asteen alter ego. Röyhkä itse totesi YLE:n uutisissa, että 60–70 prosenttia elokuvasta on totta.
Hän tarkensi, että rakkaustarina on aika pitkälle keksitty, sen sijaan bändikuva on paljolti oikeansuuntainen.
Musiikkia myös riittää, mutta ei dominoivasti suhteessa draamaan. Treenit ja konserttijaksot on sovitettu mallikkaasti juonikuvioon. Riku Mattila on tehnyt musiikkidramaturgina hyvää työtä.
Välde on hieman syrjäänvetäytyvä Persoona, joka kulkee pitkälle omia polkujaan.
Musiikki vetää nuorukaista. Esikuvia ovat aikakauden rockin ”toisinajattelijat” Lou Reed ja David Bowie.
Välde aloittaa kitaransoiton opiskelun, kohta on oma bändi pystyssä ja horisontissa siintää pian maineikas Kuusrock-festivaali. Tie sinne ei ole mutkaton.
Päähenkilön kautta elokuva avautuu myös yleisemmälle tasolle ja välittää antoisan kuvan Oulun tuolloisesta, lähinnä musiikkivetoisesta nuorten kaupunkikulttuurista.
Poliittiset intohimot noteerataan kouluneuvostovaaleissa (= vasemmisto vastaan kokoomus).
Myös yleisempää elämänmenoa sekä vanhempaa perinnettä muistetaan: lestadiolaista arkea eletään Välden seinänaapureiden suurperheessä.
Perheen kahden koltiaisen ja Välden veikeän ilkikurisissa kanssakäymisissä tiivistyy paljon koko elokuvan hengestä.
Leffan persoonallisen ilmeen ja äänen taikasanoja ovat pienen suuruus, mutkattomuus, luonnollisuus ja raikkaus. Nautittava epookki on Saara Joron lavastamaa.
Henkilöhahmoissa ja ihmiskuvauksessa on moni-ilmeisyyttä, säpinää ja särmää.
Pääosan Mikko Neuvosessa on nuoruuden hiljaista karismaa koko pitkän hoikan varren voimalla.
Neuvosen hienovaraisesti värähtelevän läsnäolon ansiosta Väldestä yhtä aikaa välittyvät ujous ja määrätietoisuus vakuuttavat aitoudellaan.
Pikeä esittävä Sanni Kurkisuo luo vaikutelman hieman aneemisesta blondista, enemmän puhtia on sivuosien lukuisissa nuorisorooleissa.
Neuvosen ohella näyttelijädynamoiksi nousevat Pirkko Hämäläinen ja Maria Ylipää.
Hämäläinen on kuin itse varmuus Välden joviaalina äitinä. Työläisnainen ja yksinhuoltaja on sen sortin nainen, että hänessä on ainesta jokapojan toiveäidiksi. Kaksikon yhteiselo pienessä vaatimattomassa asunnossa on kuvattu nätisti.
Ylipää on pelkkää ylvästä ryhtiä vasemmalle kallellaan olevana kuvataiteilijana. Kaunis nainen ei ihan herkästi näytä itseään reilusti nuoremmalle Väldelle vihreää valoa.
Onhan kolmas pyörä alan oululainen mahtimies, rock-manageri Ana (PK Keränen), jonka knalli ei ole pelkkää silmänlumetta.
uutiskirje 
