Viis lamasta, julistaa juontaja rehvakkaasti erinomaisen amerikkalaisfilmin Ammutaanhan hevosiakin (1969) alkulämmittelyissä. Elokuva pohjautuu Horace McCoyn samannimiseen romaaniin (1935). Sen väkevä vertauskuvallisuus on osoittautunut varsin profeetalliseksi.
Sydney Pollackin ohjaama elokuvaversio tiivistää mallikkaasti romaanista oleellisen. Leffa sai yhdeksän Oscar-ehdokkuutta, mutta voitti vain yhden. Sen sai miessivuosasta juontajaa esittävä Gig Young. Hän ja naispääosan Jane Fonda ovat elokuvan näyttelijädynamot. Miespääosassa on Michael Sarrazin.
1930-luvun suuren laman oloissa kilpatanssimaratoneihin riittää tulijoita. Pudotuskäytäntö on kuin suoraa laukkaa kohti omaa aikaamme, ovathan vastaavat karkelot tosi-tv-muodossa tämän päivän media-arkea. Ja hyvin nöyryyttävää ja julmaa arkea, kuten amerikkalaisfilmi muistettavasti esittää.
Hätkähdyttävintä on, että homma otetaan kuin luonnollisena välttämättömyytenä. Tämä on vain bisnestä, kuten asia ilmaistaan. Bisnes-mielessä McCoyn visiointi on helppo nähdä allegoriana itse kapitalismin perimmäisestä luonteesta.
Ammutaanhan hevosiakin on aiheensa puolesta merkittävä, ja muutenkin hyvä elokuva. Napakka leikkaus takaa sähköisen tunnelman, jossa osallistujat, juontaja ja yleisö kiehuttavat samaa kattilaa.
Ammutaanhan hevosiakin Yle Teemalla maanantaina klo 21.55
uutiskirje 
