Itä-Helsinki on ollut ongelmaryväs 1990-luvun alun lamasta lähtien. Työttömien osuus väestöstä on muuta Helsinkiä suurempi, ja asukkaat kokevat kaupunginosan turvattomaksi.
Aiheesta on vaikea kirjoittaa, koska leimaamista pelätään. Sen on huomannut myös kaupunkisosiologian professori Matti Kortteinen, joka on kiertänyt professori Mari Vaattovaaran kanssa kuntapäättäjien pakeilla puhumassa pääkaupunkiseudun alueellisesta eriytymisestä. Esitelmä on tuonut tutkijoille vihamiehiä ministereistä kansanystäviin.
– Ei saisi esimerkiksi sanoa, että kunnallisessa vuokra-asumisessa olot ovat heikentyneet vaarallisella tavalla, koska sanominen leimaa vuokra-asumista, Kortteinen kertoo.
Professoreiden mukaan on käynnistynyt itseään ruokkiva eriarvoistumisen kierre. Työttömyys ja terveysongelmat kasautuvat itään ja reuna-alueille aiempaa vakavammin.
Pääkaupunkiseudun kunnat yrittävät ratkaista ongelmaa yhteisvastuullisella asuntopolitiikalla. Metropolikunnat ovat allekirjoittaneet aiesopimuksen, jonka mukaan jokainen kunta rakentaa 20 prosenttia sosiaalisesti tuettuja vuokra-asuntoja.
– Kansainvälinen esimerkki tällaisen politiikan toimivuudesta ei voisi olla huonompi, Kortteinen tyrmää.
Pariisissa päätettiin suojata kaupungin keskustaa. Reunakunnat velvoitettiin rakentamaan samainen 20 prosenttia asuntokannasta kunnallisiksi vuokrataloiksi. Seurauksena syntyivät lähiöt, joiden mellakointia on seurattu kauhulla.
Kansan Uutisten Viikkolehdestä (24.8.) löytyy Kortteisen ajatuksia siitä, mitä nyt pitäisi tehdä.
uutiskirje 
