Puhdistus on poliittishistoriallinen draama, rakkausfilmi ja kuvaus naisten osasta miehisen vallan ja väkivallan puristuksessa.
Puhdistus on pääosin suomalaisin voimin tehty virolainen juttu, jokseenkin odotetun kaltainen ”vakava draama” Solar Films Oy:n tuotteeksi. Yhtiön tuotantoa ovat viime vuosien katsotuimmat kotimaiset. Ne liikkuvat pääsääntöisesti akselilla rikos, väkivalta, seksi ja vähintäänkin tavallista visaisempi ihmissuhdeproblematiikka.
Ilmaisullisesti nämä tuotteet ovat ripeässä tempossa kulkevia ja enemmän pintaliitoisia kuin syvältä luotaavia. Asiaa havainnollistavat Häjyt (1999), Pahat pojat (2003), Matti (2005), Rööperi (2009), Varekset vuosien varrelta (2004–2011) sekä moni muu.
Hyvän ja pahan raja on jyrkkä.
Puhdistuksen ohella Solar-filmeistä erottuu edukseen Dome Karukosken ohjaama Tummien perhosten koti (2007). Marko Leino on käsikirjoittajana molemmissa.
Antti J. Jokisen ohjaajan käsiala on kouliintunut maailmantähdille tehtyjen musiikkivideoiden parissa. Sen huomaa Puhdistuksesta: asiaan kuuluvat sekä sulavaliikkeinen kameratyö että energinen käsivarakuvaus, huolitellut kompositiot, napakat leikkaukset ja kohtauksen luonteen mukainen musiikki.
Formaatti on viimeisen päälle meneväksi muokattu: homman raadollisuus ja traagisuus – ja niistähän Puhdistuksessa nimenomaisesti on kysymys – saavat hienovaraisen sokerikuorrutuksen.
Kuvaava on nykyhetkessä tapahtuva seksiorja-osuus. Sen kuvaus on sinänsä tiukkaa, mutta kuvien virrasta pilkistää tietty raflaavuus.
Vertailukohteeksi kelpaa televisiossa pariinkin otteeseen pyörinyt belgialainen tv-sarja Tyttökauppiaat (2005–2007); siihen on tehnyt erinomaisen musiikin sopivasti Puhdistuksen säveltäjä Tuomas Kantelinen.
Sarjan tapa kuvata väkivaltaista miehistä alhaisuutta ja nuorten naisten murjoen alistettua asemaa on tunnevoimaisuudessaan vieläkin jykevämpää, kuin kuristava käsi katsojan kurkulla, kiitos koruttoman realistisen lähestymistavan.
Sattuma tai ei, mutta Amanda Pilken roolihahmo muistuttaa jonkin verran yhtä sarjan tytöistä.
Puhdistuksen poliittinen puoli on lukemattomista historiallisista sarjoista ja elokuvista tuttua, kansalaisten traumaattisia kokemuksia jäljittävää menneiden kelailua.
Hyvän ja pahan raja on jyrkkä. Toisella puolella ovat isänmaataan urheasti puolustavat virolaiset, toisella raakalaismaiset miehittäjät eli neuvostoliittolaiset kommunistit, ryssät.
Puhdistuksen poliittis-ideologisissa asetelmissa on 1950-lukulaista kylmän sodan kärjekkyyttä, omanlaistaan ajankuvaa tämäkin. Martinin hahmon (Tommi Korpela) takia asetelma ei mene täysin sysimustaksi.
Tällä saralla tuottaja Markus Selinin voi katsoa kiertäneen ympyrän umpeen: ensin oli Renny Harlinin kanssa tehty Jäätävä polte (1985), nyt Puhdistus.
Antti J. Jokinen kirjoittaa ohjaajan sanoissaan, että juoni kulkee suurten teemojen kautta tiiviin rikostarinan tavoin.
Näin on, ja aika lailla keskivertoamerikkalaisen melodramaattisen konseptin mukaan: tarinan kuluessa tihentyvät paineet laukaistaan käsiaseella. Mummon mökkiin huipentuu puhdistus, jolle tulen symboliikka antaa viimeisen niitin.
Naisten kärsimykset, epätoivoinen rakkaus ja kansakunnan piina on niputettu näytelmäelokuvaksi, joka muistuttaa tiivistettyä minisarjaa. Ehkä sellainen nähdään aikanaan televisiossa, kun yhteistyökumppaneihin kuuluu MTV3.
Näyttelijäkollektiivi puurtaa suomalaisittain poikkeuksellisen sähköisellä näyttämöllä hyvää jälkeä. Erityisen mieleen jäävät roolityöt tekevät Laura Birn nuorena ja Liisi Tandefelt vanhana Aliidena. Ei muuta kuin jäädään odottelemaan Jussi-gaalaa, jossa muistetaan varmaan myös Rauno Ronkaisen kuvaus, ja ilmeisesti jotain muutakin.
PUHDISTUS (Suomi-Viro 2012). Ohjaus: Antti J. Jokinen. Käsikirjoitus: Marko Leino, Antti J. Jokinen. Perustuu Sofi Oksasen romaaniin. Kuvaus: Rauno Ronkainen. Musiikki: Tuomas Kantelinen. Pääosissa: Laura Birn, Liisi Tandefelt, Amanda Pilke, Peter Franzen, Tommi Korpela.
uutiskirje 
