Minkälainen on hyvä valmentaja? Veikkausliigasta heitä löytyy laidasta laitaan. Nimiä mainitsematta valmentajatyyppejä löytyy Veikkausliigasta johtajista johdettaviin ja despooteista pedagogeihin.
Toiset ovat pystyneet uusiutumaan muuttuvan maailman ja kehittyvän jalkapallon mukana, toiset ovat jämähtäneet menneisiin aikoihin, joissa ysi ja kymppi hyökkäävät ja kakkonen, kolmonen ja nelonen puolustavat.
Muuntautumiskyky ei ole välttämättä kiinni valmentajan iästä. Esimerkiksi pian 54-vuotias Turun Interin päävalmentaja Job Dragtsma on osoittanut olevansa äärimmäisen muuntautumiskykyinen valmentaja.
Valmentajien, seurajohdon ja mahdollisten urheilutoimenjohtajien yhteistyö ja sen sujuvuus ovat ensiarvoisessa asemassa lapsenkengissä olevassa, mutta alati kehittyvässä suomalaisessa huippujalkapallossa.
Veikkausliigan kaltaiseen periaatteessa puhtaaseen kasvattajaliigaan, jossa nuorista pelaajista kehitetään tulevaisuuden huippuja Eurooppaan ja maajoukkueen käyttöön, sopii parhaiten juuri pedagogiseen perinteeseen tukeutuva valmentaja. Jos ajatellaan suomifutiksen tulevaisuutta, Dragtsman, Mika Lehkosuon ja Pekka Lyyskin kaltaiset valmentajat ovat lajin kotimaisen huippuvalmennuksen tulevaisuus.
Toissa kaudella Tampere Unitedin Ari Hjelmiä huudettiin maajoukkueen peräsimeen. Viime kauden epäonnistumisen jälkeen ovat huudot hiljenneet. Aika lienee ajanut ohi tällaisista vanhan koulukunnan jääristä. Näistä täytyy nostaa esille Hjelmin lisäksi ainakin HJK:n Antti Muurinen.
Mikä on valmentajan rooli Suomessa vielä kohtuullisen uudessa urheilutoimenjohtajajärjestelmässä? Ari Hjelmin rooli tuli selväksi taannoisessa TamU:n erojupakassa, jossa samalla ovenavauksella lähtivät päävalmentajan tieltä niin toimitus- kuin urheilutoimenjohtajakin.
Vaasan palloseurassa asia lienee päinvastoin: siellä joukkueen on kasannut urheilutoimenjohtaja Juha Reini. Valmentaja Tomi Kärkkäisen rooli lienee ollut varsin pieni joukkueen rakentamisessa. Valitettavasti tämä ero on näkynyt traagisesti myös kentällä; joukkueella ei kolmen ottelun jälkeen ollut kasassa pistettäkään.
Entä miten kauan valmentaja voi olla saman joukkueen käskyttäjänä? Pystyykö valmentaja tuomaan loputtomasti uutta joukkueelle ja nostamaan sen suoritustasoa?
Asia ei ole yksiselitteinen. Kyse lienee yksittäisten seurojen toimintaperinteistä ja -periaatteista. Veikkausliigassa esimerkkejä löytyy niin liian pitkistä kuin liian lyhyistäkin valmentajapesteistä.
Viime kaudella Martti Kuusela peri käytännössä täysin hänen pelifilosofiansa vastaisen Turun Palloseuran joukkueen. Kun tulosta ei tullut, siirrettiin hänet kylmästi syrjään. Tälle kaudelle tilalle palkattiin tv-persoona Pasi Rautiainen. Tulokset eivät ole olleet sen ihmeellisempiä. Keith Armstrong taas sai huseerata HJK:ssa pari kautta liian pitkään ja käytännössä tuhosi joukkueelta kaksi täyttä kautta.
Tällä viikolla Vakiokupongille on saatu ilahduttavasti mukaan myös kuusi Saksan Bundesliigan ottelua. Saksassa eletään mestaruustaiston kannalta äärimmäisen kiinnostavia aikoja. Neljä kierrosta ennen sarjan päättymistä viisi kärkijoukkuetta mahtuvat viiden pisteen sisään.
Kohteessa 9 kohtaavat Cottbus ja sarjakakkonen FC Bayern. Bayern elää tällä hetkellä pienoiskriisiä, mutta Cottbus ei sitä onnistu kaatamaan. Bayern voittaa ottelun selvästi ja kaventaa Wolfsburgin sarjajohdon pisteeseen. Merkiksi kakkonen.
Kohteessa 13 pelataan kuolemanottelu sarjanelosen VFB Stuttgartin ja sarjakärki Wolfsburgin välillä. Joukkueiden piste-ero on vain viisi pistettä. Huippukauden pelannut Wolfsburg hävisi toissa kierroksella yllättäen häntäpään Cottbusille. Stuttgart on ollut viime aikoina vakuuttava: se hävisi edellisen kerran Bremenille 15.3. Ottelussa kohtaa siis kaksi kovakuntoista yhdistelmää. Maaleja ottelussa tulee syntymään paljon, mutta pisteet jaetaan. Merkiksi kohteeseen risti.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 9.5.2009 kello 16.25. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1(X), 1(2), 2, 1(2), 1, 1(X), 2, 1, 2, 1(X), 1, 2 (X), X.
lehti 