Mosambikin parlamentin lokakuun istunnossa hyväksyttäneen korruption vastaisen lakipaketin säädökset rikastumisrikosten rangaistuksista. Laki muun muassa kieltää kansanedustajille lisätienestiä tuoneet valtionyhtiöiden hallituspaikat.
Monien asiantuntijoiden mukaan paketin takana on kansainvälisten lahjoittajien painostus, mutta Fael vakuuttaa, että käynnistäjänä oli maan sisäinen kansalaiskeskustelu. Esimerkiksi perustuslakijuristi Gilles Cisctacin kritiikki vaikutti hänen mukaansa lain lopulliseen muotoon, koska Cisctac osoitti, että lain silloisessa muotoilussa ei säädetty nykyisten kansanedustajien asemasta.
Lakiasiantuntija Baltazar Fael myöntää, että tietyt – etupäässä valtapuolue Frelimon – edustajat olisivat kylläkin halunneet ”syödä” vuoteen 2014 eli vaalikauden loppuun saakka, kuten riippumaton viikkolehti Savana hiljattain otsikoi etusivullaan.
Poliisivoimissa minibusseja kutsutaan ”käteisautomaateiksi”.
Omista eduistaan huolehtien nämä pyrkivät ensin vesittämään ja sitten hidastamaan lakipaketin hyväksymistä. Julkisen keskustelun ansiosta lakiehdotusta kuitenkin muutettiin niin, että myös nykyisten kansanedustajien täytyy valita, kumman paikan haluavat pitää.
Vähäinen innostus lakia kohtaan
Korruption vastaisen paketin käsittely Mosambikin parlamentissa ja tiedotusvälineissä paljastaa, että maan yhteiskunnassa on dynaaminenkin puolensa, jota on vaikea kuvitella vakiintuneemmille kansallisvaltioille.
Innostusta lakipakettia kohtaan on kuitenkin vaikea havaita. Kollegani Afrikan tutkimuksen laitoksella epäilee, että lakipaketilla Frelimo pyrkii lähinnä edistämään parlamentin ulkopuolelle jääneiden ”tovereiden” työllisyyttä.
Faen myöntää, että uusi laki ei poista kokonaan politiikan ja talouselämän välistä salavuoteutta. Tätä vakavaa ongelmaa ei kuitenkaan voi niin ratkaista, sillä eihän vapautusliikkeestä valtapuolueeksi muuttuneen Frelimon jäseniä voi esimerkiksi kieltää osallistumasta liike-elämään.
Oppositiokin kannattaa
Itse ehdotusta ei ole juuri moitittu ja myös oppositiopuolueet Renamo ja MDM ovat sen takana. Paketti onkin suorastaan hämmästyttävän radikaali pyrkimyksessään ehkäistä etujen ristiriitaa, jota Suomessa pyritään torjumaan muun muassa jääväämisellä. Kielto on kuitenkin paljon järeämpi työkalu kuin pelkkä jäävääminen.
Silti Fael ei myönnä, että tarkoituksena olisi ollut tehdä mahdollisimman kunnianhimoinen laki, vaan ainoastaan täyttää ne kansainväliset sopimukset, joihin Mosambik on YK:n, Afrikan unionin ja Eteläisen Afrikan kehitysyhteisön jäsenenä sitoutunut.
On kuitenkin vaikea kuvitella moista uudistusta toteutettavan monessakaan lahjoittajamaassa. Esimerkiksi Suomessa ei yksikään puolue pyri ainakaan aktiivisesti ajamaan sellaista, ja myös tiedotusvälineet tyytyvät ajoittaiseen murinaan poliitikkojen liian suurille yhtiökokouspalkkioille.
Pari asiaa jää askarruttamaan. Miksi lahjoittajamaat ja niiden kansalaisjärjestöt vaativat etelässä kovin reippaita uudistuksia, jollaisia sinne pohjoiseen vaativat vain yksinäiset toisinajattelijat ja piskuiset aktivistijärjestöt? Onko Mosambikin lakipaketin tehosta suuria toiveita, kun poliisin harjoittamaa korruptiota ehkäisevät laitkaan eivät tehoa?