Amerikan ihmisoikeustuomioistuin totesi 7. elokuuta 2025 antamassaan neuvoa-antavassa lausunnossaan, että hoiva kuuluu ihmisoikeuksiin.
Lausunnon taustalla oli Argentiinan kannanottopyyntö, johon tuomioistuin päätöksellään vastasi.
Ennen oikeuden kannanottoa useat kansalaisjärjestöt, tutkijat, hallitukset ja kansainväliset organisaatiot antoivat asiasta lausuntonsa. Lisäksi Costa Ricassa järjestettiin julkisia kuulemisia maaliskuussa 2024.
Hoivan kolme ulottuvuutta
Latinalaisessa Amerikassa naiset tekevät tilastojen mukaan palkattomasta koti- ja hoivatyöstä 69–86 prosenttia. Hoivatyön sitovuus hidastaa ja estää heidän koulutustaan ja urakehitystään. Oikeuden lausunnossa tunnistetaan sukupuolten välinen rakenteellinen epätasa-arvoisuus ja sen vaatiman nopeat valtion toimet.
Amerikan ihmisoikeustuomioistuin määrittelee hoivan laajasti. Se sisällyttää siihen kaikki toimet, joita elämän lisääntymiseen ja ylläpitämiseen tarvitaan aina ruuan ja terveydenhuollon tarjoamisesta emotionaaliseen tukeen.
Hoiva määritellään kolmeen toisiinsa liittyvään osaan: oikeus tarjota hoivaa, oikeus vastaanottaa sitä ja oikeus itsestä huolehtimiseen. Merkittävää on, että oikeus liitti itse hoivaan myös pääsyn seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluihin.
Oikeusistuin siis tulkitsi, että Amerikan ihmisoikeussopimuksessa taataan oikeus hoitoon ja tehdään selväksi, että valtioiden tulee kunnioittaa, suojella ja taata oikeuksien toteutuminen laeissa, poliittisessa päätöksenteosta ja resurssienjaossa. Se myös hahmotteli toimia, joihin valtioiden on ryhdyttävä. Niiden on esimerkiksi säädettävä äitiysloman mittainen pakollinen, palkallinen isyysloma ja taattava omaishoitajien työpaikkojen joustavuus. Lisäksi valtioiden tulee tunnustaa hoivatyö sosiaaliturvaa tuottavaksi työksi ja luoda kattava julkinen hoitojärjestelmä.
Hoivalle laskettava hinta
Ihmisoikeustuomioistuimen kannanotto voidaan tulkita kansalaisyhteiskunnan voitoksi. Feministien kanta on vuosikymmeniä ollut, että aliarvostettu ja naisten enimmäkseen tekemä hoivatyö on keskeistä elämän ylläpitämiselle ja taloudelle. Feministiset ja ihmisoikeusjärjestöt kaikkialla Latinalaisessa Amerikassa ovat kampanjoilla vaatineet hoivan käsittelyä ihmisoikeustuomioistuimessa.
Järjestöt myös dokumentoivat sukulaisiaan hoitavia, epävarmoissa oloissa hoivatyötä tekeviä maahanmuuttajanaisia sekä ilman peruspalveluja – kuten puhdasta vettä ja sanitaatiota – eläviä yhteisöjä, joissa palkaton hoivatyö on todella raskasta.
Investoinnit hoivainfrastruktuuriin luovat työpaikkoja ja tukevat naisten osallistumista työelämään. Samalla niillä varmistetaan, että lapset, vanhukset ja vammaiset saavat elää ihmisarvoista ja itsellistä elämää.
Ihmisoikeustuomioistuminen antama lausunto ei ole sitova, mutta sillä on huomattava laillinen ja poliittinen painoarvo. Se asettaa alueelliset standardit ja vaikuttaa peruslakiuudistuksiin, oikeuskäytäntöihin ja poliittiseen kehitykseen.
Feministijärjestöt näkevät lausunnossa myös puutteita. Koska valtiota ei aseteta ensisijaiseksi hoivaoikeuksien takaajaksi, hallitus voi sysätä velvollisuudet perheille ja ylläpitää samaista eriarvoisuutta, johon kannanotolla pyritään puuttumaan.
Valtioiden tehtävä on nyt kirjoittaa hoivaoikeus lainsäädäntöönsä, suunnitella hoivajärjestelmä ja järjestää hoivainfrastruktuuri. Lisäksi niiden on ryhdyttävä laskemaan hinta hoivatyöhön käytetylle ajalle. Työnantajien täytyy tunnustaa työntekijöiden hoivavelvollisuudet.
Kansalaisyhteiskunnan ja hallinnon tehtäväksi jää sukupuolistereotypioiden haastaminen ja poikien ja miesten saaminen hoivatöihin.
uutiskirje 
