Aamunkoiton aikaan Jambianin kylän valkosantaisella rannalla Saada Juma seisoo rantavedessä ja selvittelee merilevän peittämiä kasvatusköysiä. Vuosikymmenien työn kovettamat kädet liikkuvat kuin itsestään, kun nainen varmistelee merellisen peltonsa hyvinvointia.
– Olen viljellyt merilevää teini-ikäisestä lähtien. Valtameri on elämämme. Mutta aina meidän naisten on pitänyt taistella, että saisimme äänemme kuuluviin, 45-vuotias Saada Juma sanoo.
Juma on yksi tuhansista sansibarilaisista naisista, jotka pitävät yllä saaren meritaloutta merileväviljelmillä, kalastuksella, ekoturismilla ja luonnonsuojelulla. Vaikka Sansibarin sininen talous suurelta osin seisoo naisten varassa, monet naiset sanovat järjestelmän suhteettomasti suosivan miehiä.
Vakaasta epävarmaksi
Merilevän viljely on Sansibarissa muodostunut 1990-luvulta lähtien merkittäväksi tulojen lähteeksi varsinkin naisille. Muuttuva ilmasto on kuitenkin muuttamassa aikanaan vakaata elinkeinoa epävarmaksi.
– Aloin viljellä merilevää, koska äitinikin teki niin. Nyt myös tyttäreni viljelevät sitä. Mutta me olemme juuttuneet paikoillemme. Meri on muuttunut, eikä meitä ole autettu muuttumaan sen mukana, Jambianin kylässä elävä merilevän viljelijä Mwantumu Suleyman, 52, sanoo.
Meriveden lämpeneminen ja vuorovesien voimistuminen on tehnyt merilevän viljelemisestä matalissa rantavesissä alati vaikeampaa. Kauemmas ulapalle uskaltautumisessa on kuitenkin riskinsä.
– Useimmat meistä eivät osaa uida, ja vaikka osaisimmekin, meillä ei ole sukellusvarusteita. Niinpä jos meillä vain on varaa, me maksamme nuorille miehille, jotka menevät puolestamme kaukaisille viljelmille, Suleyman kertoo.
Enemmän kuin elinkeino
Jambianin rannalla Juma kahlaa rantakuohuissa ja tutkii repeytynyttä merileväköyttä. Hän on tuskastunut.
– Näitä työkaluja ei ole tehty meille. Ne ovat halpoja ja ne rikkoutuvat helposti. Me tarvitsemme parempia työkaluja. Meillä ei myöskään ole paikkaa, missä voisimme säilyttää tai kuivattaa satoa asianmukaisesti, Juma toteaa.
Juman kaltaisille naisille merilevän viljelyssä on kyse enemmästä kuin elinkeinosta. Se on reitti riippumattomuuteen. Rajallinen pääsy rahoituspalveluiden äärelle, kehno infrastruktuuri ja riittämätön koulutus ovat kuitenkin estäneet naisia saamasta merilevän viljelystä kaikkea mahdollista hyötyä.
– Merilevän viljelijät ansaitsevat tuotantoketjussa vähiten, vaikka me teemme raskaimman työn. Me haluaisimme viljelyn lisäksi tehdä levästä muutakin, kuten voiteita, saippuoita ja juomia – mutta kukaan ei kouluta meitä, Juma valittaa.
Tasa-arvo ja sininen talous
Sansibarin sininen talous vastaa lähes 30 prosentista saaren bruttokansantuotteesta ja tarjoaa työtä kolmannekselle sen väestöstä. Elinkeinon kestävyyttä kuitenkin uhkaa sukupuolten eriarvoisuus ja ympäristön rapautuminen.
Tätä ongelmaa ratkomaan Sansibarin hallitus käynnisti vuonna 2022 YK:n naisjärjestön ja Norjan valtion tuella sinisen talouden gender-strategian ja toimintasuunnitelman.
Hanke on alueella ensimmäinen, jossa meripolitiikkaan sisällytetään sukupuolten tasa-arvo. Suunnitelma sisältää muun muassa ammattikoulutusta, luotonsaantimahdollisuuksien parantamista ja tiettyjen merialueiden osoittamista naisille.
– Naiset eivät ole vain osallistujia, vaan johtajia näillä sektoreilla. Mutta johtajuus vaatii mahdollisuuksia, koulutusta ja tunnustusta. Näistä kaikista on ollut pulaa, sanoo Sansibarin strategiaa muotoilemassa ollut neuvonantaja Asha Ali.
”Ansaitsemme parempaa”
Amina Salim, 40, johtaa naisten merilevänviljelijöiden osuuskuntaa. Hänestä on kehkeytynyt merellisen talouden naisten oikeuksien tunnettu puolustaja.
– Olen istunut pölyisissä luokkahuoneissa ja valtion virastoissa kertomassa tarinaamme. Ei ole kyse vain merilevästä, vaan hengissä pysymisestä. Me ruokimme perheitämme ja koulutamme lapsiamme, ja me ansaitsemme parempaa kohtelua, Salim sanoo.
Salimin johdolla naiset ovat vedonneet paikallisiin viranomaisiin ja varmistaneet koulutusmahdollisuudet sekä alkaneet osallistua päätöksentekoon.
– Olemme edenneet pitkälle. Viisi vuotta sitten meillä ei ollut ääntä. Tänään valtio kuuntelee meitä. Meille on luvattu naisille osoitettuja viljelyvyöhykkeitä ja parempia työkaluja. Nyt odotamme, että lupaukset lunastetaan.
Koko arvoketju haltuun
– Naiset on meritaloudessa sysätty syrjään vuosikymmenien ajan. Jos nyt voimaannutamme heidät koulutuksen, parempien työkalujen ja markkinoille pääsyn avulla, koko talous hyötyy, sanoo meritaloustieteilijä tohtori Nasra Bakari Sansibarin yliopistosta.
– Älkäämme unohtako – naiset tuntevat meren. He ovat työskennelleet näillä rannoilla pitempään kuin kukaan, Bakari selittää.
– Yhteisövetoiset luonnonsuojeluhankkeet ovat erittäin lupaavia.
Jambianissa Saada Juma ripustaa viimeiset merilevät kuivumaan ja katselee merelle.
– Me olemme olleet kärsivällisiä lupausten kanssa. Nyt tarvitaan tuloksia, Juma sanoo.
Hän haaveilee pienestä tehtaasta, joka prosessoisi merilevästä kosmetiikkaa ja terveystuotteita.
– Me haluamme hallita koko arvoketjua, merestä kaupan hyllyille.
uutiskirje 