Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela, mikä on vasemmistoliiton tärkein tehtävä?
Minun pitää lähteä tähän analyyttisen jaottelun kautta. Politiikkaa tehdään kahdella tasolla.
Toinen on käytännön päivänpolitiikka, jolla päätetään asioista, äänestetään ja muodostetaan poliittista linjaa. Ja sitten toinen on se, millaista yhteiskunnallista keskustelua käydään ja kenen ehdoilla sitä keskustelua käydään ja kuka asettaa agendan.
Nämä kaksi asiaa ovat molemmat keskeisiä puolueelle, ja molemmissa pärjääminen on vasemmistoliiton tärkein tehtävä. Meidän pitää saada kunnan- ja aluevaltuustoissa sekä eduskunnassa mahdollisimman paljon omia tavoitteitamme läpi.
Ja sitten on se, miten saisimme muutettua tätä varsin yksilökeskeistä, sanon uusliberalistista, individualistista hegemoniaa, vasemmistolaisemmaksi. Sen muokkaaminen on puolueelle yksi keskeinen tehtävä.
Se ei ole hirveän helppo tehtävä.
Ei olekaan. Se on tosi vaikea tehtävä. Olen miettinyt tätä sitä kautta, että tällä hetkellä yhteiskunnassa käytetään enemmän sanaa minä kuin me. Meidän pitää saada me puheeseen minän sijaan.
Molemmat ovat yhteydessä toisiinsa. Mitä enemmän pystymme saamaan poliittisia tavoitteita läpi ja niillä uskottavuutta, sitä enemmän pystymme muokkaamaan tapaa, jolla puhutaan.
Se tarkoittaa myös sitä, että meidän pitää toimia laajemmin kuin puolueena ja ajatella itseämme liikkeenä. Meidän pitää miettiä, millä tavalla vasemmistolaisuus voi ihmisiä puhutella ja kiinnostaa.
Olet nyt johtanut vasemmistoliittoa reilun vuoden. Mitä olet oppinut?
Olen oppinut valtavasti – varmaan päällimmäisenä sen, että tähän tehtävään ei tulla eikä tästä lähdetä valmiina. Vuodessa on tapahtunut paitsi politiikassa hirveän paljon, niin myös omassa ymmärryksessäni tästä liikkeestä ja myös itsestäni.
Puheenjohtajana ehkä tärkein oppimani asia on ollut se, että olen tutustunut vasemmistoliittoon liikkeenä. Sehän tapahtuu sitä kautta, että tutustuu meidän ihmisiimme.
Olen kiertänyt paljon, ja sen otin heti aluksi tavoitteeksi. Olen uusi tässä tehtävässä ja meillä on myös paljon uusia jäseniä. Kaikista keskeisin asia on, että tutustun vanhoihin ja uusiin jäseniimme. Sitä kautta pystymme yhdessä lähteä rakentamaan.
Kaikista keskeisin asia ja oppi on ollut se, että olen oppinut tuntemaan meidän ihmisiämme eri puolella Suomea.
Sinut valitaan jatkokaudella marraskuun puoluekokouksessa. Eduskuntavaalien jälkeen, mitkä ovat tärkeimmät tavoitteesi tulevalla puoluekokouskaudella?
Toivon, että pystymme keskittymään myös sisäiseen työhön eli ei pelkästään siihen, millaista politiikkaa teemme. Ohjelmatyömme on ja on ollut aika vahvoissa kantimissa.
Meillä on aktiivisia ihmisiä ja tämä oli sikäli helppo paikka tulla, että edeltäjäni ja kaikki meidän ihmisemme ovat tehneet tosi hyvää työtä. Vasemmistoliitolla on hyvin selkeä arvopohja, johon on ollut helppo tulla uutena ihmisenä mukaan.
Vaalien voittamisen lisäksi tarvitsemme sitä, että liike vahvistuu ja pystymme muuttamaan laajennettua käsitystä vasemmistolaisuudesta. Mitä vasemmistolaisuus tarkoittaa?
Haluaisin nähdä, että saisimme laajennettua ajatusta siitä niin, että yhä useampi pystyisi tulemaan tähän mukaan. Haluaisin nähdä liikkeen kasvavan, paitsi puolueena, niin myös sen ulkopuolella niin, että vasemmistolaisuus olisi tässä yhteiskunnassa hegemonia.
Millä tavalla haluat kehittää puoluetta?
Minun pitää jatkaa kiertämistä ja ihmisten tapaamista. Kyllä minä myös ajattelen, että vaikka puoluesihteerin ja puoluetoimiston tehtävä on hoitaa järjestöllistä puolta, haluan olla siinä mukana.
Olemme kehittäneet puoluetoimiston kanssa yhteistyötä. Käyn siellä säännöllisesti keskustelemassa työntekijöiden kanssa, mitä kaikkea kehitystyötä on menossa.
Puolueena meidän pitää jatkaa vahvaa ohjelmatyötä, ja meillä pitää olla näkemyksiä tämänhetkisiin haasteisiin. Jos puhumme vaikka yhteiskunnan digitalisaatiosta, teknologistumisesta, ilmastonmuutoksen hillitsemistä, kasvavista puolustusmenoista tai oikeistolaistuvasta Suomesta, niin meidän pitää pystyä vastaamaan näihin kysymyksiin myös periaatteellisella tasolla.
Mikä olisi vasemmistolle puolueena ja sinulle puheenjohtajana tärkein mahdollinen poliittinen voitto? 30 prosentin kannatus eduskuntavaaleissa ei kelpaa vastaukseksi.
Tietenkin seuraavaksi tärkein tehtävä on voittaa eduskuntavaalit ja lisätä vaikutusmahdollisuuksiamme eduskunnassa. Hyvin konkreettinen tavoite on saada takaisin kansanedustajan paikat, jotka viimeksi menetimme eli Lapista, Keski-Suomesta ja Satakunnasta.
Mutta laskisin meille voitoksi myös sen, että Suomessa käytettäisiin enemmän me- kuin minä-sanaa.
Petteri Orpon hallituksen politiikka on vasemmistolaisille ihmisille kammottavaa. Mutta voiko tämän hallituksen tavasta tehdä muutoksia oppia jotain?
Voi, ja olen puhunutkin siitä aika paljon tämän syksyn aikana. Petteri Orpon hallitukselta ja kokoomukselta voi oppia sen, että he olivat valmiina kun tämä hallituskausi alkoi. He tiesivät, mitä asioita haluavat edistää ja edistivät niitä ensin hallitusneuvotteluissa ja sen jälkeen hallituksessa.
Jos puhutaan vaikka työmarkkinapolitiikasta, niin he tiesivät, millaisia uudistuksia eli heikennyksiä haluavat tehdä. Näitä oli iso lista.
”Haluaisin nähdä liikkeen kasvavan, paitsi puolueena, niin myös sen ulkopuolella.”
Eli heillä oli selkeä suunnitelma siitä, millaista muutosta tähän yhteiskuntaan haluavat. Nyt he ovat toteuttaneet sitä muutosta.
Työmarkkinamuutoksista huomaa, että ne ovat olleet kokoomukselle prioriteetti. Niitä ruvettiin paukuttamaan heti läpi.
Aloitin työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa, kun minusta tuli vasemmistoliiton puheenjohtaja (lokakuu 2024). Sen jälkeen vaihtui myös työministeri. Valiokunnassa listat olivat aika tyhjänä vähän aikaa, koska kaikki muutokset oltiin viety niin nopeasti läpi.
Tästä päästääkin kätevästi siihen, että millaisella mallilla vasemmistoliiton projekti 2027 on?
Hyvällä mallilla! Olemme tehneet koko ajan töitä sen kanssa.
Tietenkin tämä hallitus on vienyt meiltä työaikaa, kun se on ollut varsin aikaansaava. Olipa se sitten puolustusmenojen nosto viiteen prosenttiin bruttokansantuotteesta tai velkajarru.
Mutta olemme koko ajan siinä ohessa pystyneet rakentamaan näkemystä, mitkä ovat kysymyksiä, joihin haluamme seuraavalla kaudella tarttua. Esimerkkinä voi mainita työelämäpaketin, jossa on työntekijöiden vuoro. Pitää myös tunnistaa se, että olipa seuraava hallituspohja millainen tahansa, se ei tule kaikkia heikennyksiä perumaan.
Kaiken peruminen ei myöskään kaikkein visionäärisin tulevaisuuskuva. Eli jos lähdemme siitä, että kaikki tämän hallituksen heikennykset pitää perua, emme saa mitään uudistuksia aikaan.
Vasemmistoliitto jäi ainoana eduskuntapuolueena hallituksen esityksestä liikkeelle lähteneestä velkajarruesityksestä pois. Halusi vasemmisto sitä tai ei, tullaan se julkisessa keskustelussa sijoittamaan tämän vuoksi omaan nurkkaan. Miten se vaikuttaa puolueen politiikkaan?
Kysyisin ehkä niin, miten se olisi vaikuttanut meidän politiikkamme, jos me olisimme lähteneet velkajarruun mukaan.
Silloin olisimme antaneet hyvin paljon keskeisissä vasemmistolaisen talouspolitiikan kysymyksissä periksi. Neuvottelimme loppuun asti ja pyrimme saamaan ratkaisua, jossa olisimme voineet olla mukana.
Mutta näillä luvuilla ja kokonaisuudella se ei ollut mahdollista. Hyväksymällä velkajarrun olisimme muuttaneet politiikkaamme sellaiseksi, joka ei olisi ollut enää vasemmistolaista.
Velkajarruun liittyvässä keskustelussa puhutaan aika paljon poliittisesta pelistä, kun itse haluaisin puhua substanssista eli siitä, mitä velkajarru käytännössä tarkoittaa. Jos velkajarru aktivoituu vuonna 2031, se tarkoittaa jatkuvaa talouskuria, joka matalasuhdanteessa vaikeuttaa velka-asteen taittamista.
Tästä ulos jääminen vahvistaa näkemystä, että suhtaudumme vastuullisesti valtiontalouteen ja etenkin siihen, pidetäänkö hyvinvointivaltiota pystyssä. Se on minusta velkajarrun keskeisin kysymys.
Jos haluaa puhua politiikan pelistä, kuten toimittajat usein haluavat, sanon, että velkajarru on voimassa vasta vuodesta 2031. Jatkossakaan hallituskokoonpanoista ei sovita yksittäisissä parlamentaarisissa työryhmissä, vaan hallitusneuvotteluissa. Jos tälle työryhmälle on annettu niin paljon valtaa, meillä on demokratiakriisi.
Kuinka paljon sinua harmittaa toimittajien into puhua pelin politiikasta?
Ei se harmita. Välillä siihen liittyy tulkintoja jostain suurista suunnitelmista, joita ei itse asiassa ole koskaan ollutkaan. Aika usein kyse onkin siitä, että tehdään arvojen mukaista politiikkaa.
Velkajarrukysymyksen kohdalla puhuttiin, että taktikoimme. Olisi ollut aika huonoa taktikointia jäädä ainoana ulos. Pelin politiikan ajatus on aika kyyninen.
”Meidän tehtävänämme on tarjota parempi visio tulevaisuudesta.”
Oma kokemukseni poliitikoista on se, että he ovat ehkä vähiten kyynisiä ihmisiä, koska he lähtevät politiikkaan muuttamaan maailmaa. Jos tekee arvojensa mukaista politiikkaa, se on aika harvoin peliliike. Kyse on siitä, että toimii sen periaatteen mukaan, millä on lähtenyt politiikkaan.
Mutta ei pelin politiikkaa voi ottaa kokonaan pois, koska nytkin puhumme siitä, ketkä tekevät yhteistyötä ja miten. Totta kai on neuvotteluja ja vuorovaikutusta, joita voi varmasti jossain yhteydessä kutsua poliittiseksi peliksi, mutta silti politiikassa keskeistä ovat arvot, joiden pohjalta lähdetään muuttamaan asioita.
Taktikoidaan silti hieman lisää. Politiikan toimittajat ovat valaneet kannuja täyttä päätä jo jonkun aikaa. Kuinka paljon sinä mietit mahdollisia tulevia hallituskokoonpanoja?
Mietin kyllä, ja varmasti jokainen puolueen puheenjohtaja ja jokainen politiikkaa työkseen tekevä miettii. Minusta tässä on kiinnostavaa, että nämä analyysit lähtevät usein liikkeelle pääministerispekulaatioista, joissa tällä hetkellä vahvimpana pidetään SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtmania. Sitten analysoidaan sitä, kenen kanssa keskusta lähtee hallitukseen ja kenen kanssa ei.
Näistä kaikista analyyseistä on tähän mennessä puuttunut se, mikä on vaalitulos. Sen luulisi olevan kaikkein kiinnostavin asia. Eli totta kai minä ja muut miettivät, mutta pohdinnoille ei voi antaa liikaa arvoa ennen kuin vaalit on käyty, koska vaalitulos ratkaisee.
Kysyin jo suurinta mahdollisuutta poliittista voittoa, mutta jos vasemmistoliitto voisi yksin päättää, mitkä kolme asiaa toteutettaisiin seuraavalla vaalikaudella?
Tämä on sikäli helppo, että olemme tähän mennessä linjanneet kolme kärkitavoitetta. Ne ovat aikuiskoulutustuen palauttaminen, suojaosien palauttaminen tavalla tai toisella ja työttömyysturvan lapsikorotuksen palauttaminen. Sen poistaminen on mielestäni hallituksen yksi julmimmista yksittäisistä päätöksistä.
Ensin Suomi ajetaan tilanteeseen, jossa on ennätysmäärä työttömiä. Ja sitten ruvetaan kiusaamaan työttömien lapsia. Se kertoo tämän hallituksen arvoista enemmän kuin moni muut päätös.
Saadaanko tähän joku uudistus?
Lähtisin hakemaan sellaista työmarkkinapuolelta. Esimerkiksi kun käytiin keskustelua työperäisten maahanmuuttajien hyväksikäytöstä, linjasimme esimerkiksi kanneoikeudesta ammattiliitoille ja veronumeron käytön laajentamisesta.
Nämä ovat uudistuksia, joilla vahvistetaan ammattiyhdistysliikkeen asemaa ja sitä kautta työntekijöiden hyvinvointia.
Gallupit ovat näyttäneet vasemmistolle 9–10 prosentin kannatusta. Millaisen analyysin olet tehnyt niistä?
Kun tulin puolueeseen töihin vuonna 2019, minulta kysyttiin monta kertaa, miten kymppi saadaan gallupeissa rikki. Nyt se on mennyt rikki jo monta kertaa.
Olemme oppineet voittamaan, esimerkkinä eurovaalit sekä kunta- ja aluevaalit. Toivon, että vasemmisto oppii juhlimaan voittoja enemmän ja sitä kautta innostumaan ja innostamaan ihmisiä.
Iloitseminen hyvistä kannatusluvuista ei tarkoita eikä se saa tarkoittaa sitä, että töitä parempien lukujen puolesta ei pitäisi enää tehdä. Sen sijaan se tarkoittaa, että uskoo omaan viestiin ja omaan politiikkaan.
Vaalivoitto pitää tehdä, itsestään se ei synny. Millaisista rakennuspalikoista se rakentuu?
Se lähtee meistä, ei vain minusta. Nykyisen hallituksen vastavoiman lisäksi tarvitsemme positiivisen tulevaisuusvision. Mitä suurempi joukko ihmisiä meillä on, sitä helpompi on rakentaa.
Tämä hallituskausi on ollut sellainen, että kun olen puhunut esimerkiksi kulttuurialan työntekijöiden kanssa, todella moni sillä kentällä on lamaantunut. Minä olen tottunut oppimaan ja tuntemaan kulttuurialan luovana ja innostavana. Nyt ihmiset alalla ovat ikään kuin heittäneet hanskat tiskiin.
Meidän tehtävämme on tarjota parempi visio tulevaisuudesta.
uutiskirje 
