Kun korona iski Tansaniaan 2020, Alfred Kisenan elämä suistui raiteiltaan. Kisena, 51-vuotias opettaja sai tietää vaimonsa Marian menehtyneen virukseen Dar es Salaamilaisessa sairaalassa.
Kisena ei päässyt tapaamaan Mariaa tämän viime hetkillä.
– Lääkärit sanoivat, että se olisi liian vaarallista, virus tarttuisi, Kisena kertoo.
Marian hautajaiset vietettiin aavemaisessa hiljaisuudessa. Valkoisiin suojahaalareihin pukeutuneet viranomaiset laskivat hänet hautaan Ununion hautausmaalla kaupungin laitamilla.
– Jäähyväiset rakkaalle ovat pyhä asia, mutta minä en saanut siihen mahdollisuutta, Kisena suree.
Eri puolilla Tansaniaa perheet joutuivat hautaamaan rakkaansa ilman rituaaleja. Hallitus asetti tiukkoja rajoituksia: kokoontumiset kiellettiin, sairaalakäyntejä rajoitettiin ja perinteiset hautajaismenot kiellettiin. Koulut suljettiin ja Kisanan viisi lasta pysyivät kolme kuukautta kotona.
– En käynyt töissä, joten oli vaikea tulla toimeen. Selvisimme vähillä säästöilläni, Kisana kertoo.
Yhteisössä työtään tekevillä keskeinen rooli
Kun covid19-pandemia puhkesi Tansaniassa ensimmäisen kerran, maan laboratoriot olivat kehnosti varustettuja, valvontajärjestelmät heikkoja ja julkisen terveydenhuollon työntekijät ylikuormitettuja.
Korona ja sen jälkeen Marburg-virus osuivat täysin valmistautumattomaan Tansaniaan kipeästi. Välttääkseen vastaavat kriisit maan hallitus avasi ensimmäisen pandemiarahastohankkeensa. Rahoitusta hankkeeseen Tansania on saanut 25 miljoonaa dollaria globaalilta pandemiarahastolta ja 13,7 miljardia kumppaneilta, joihin kuuluvat muiden muassa WHO, Unicef ja FAO.
Hankkeella maa pyrkii siirtymään reaktiivisesta kriisinhallinnasta ennakoivaan varautumiseen. Puutteellisen valmistautumisen seurauksista ovat kärsineet erityisesti terveydenhuollon lähityöläiset, terveydenhuollon yhteisötyöntekijät.
– Terveydenhuollon yhteisötyöntekijät ovat järjestelmän selkäranka, sanoo Unicefin Tansanian edustajan sijainen Patricia Safi Lombo.
– He ovat perheen ensimmäinen kontakti ja heidän roolinsa tiedon ja palveluiden toimittamisessa on elintärkeä.
Pelon ja velvollisuuden välissä
Kisarawen alueella terveydenhuollon yhteisötyöntekijä Ana Msechu, 38, kävelee pölyistä tietä kantaen lääkkeitä, hanskoja ja potilaiden terveystietoja.
– Joskus kävelen kolme tuntia yhden perheen takia, Msechu sanoo.
– Ihmiset lakkasivat luottamasta meihin pandemian aikana. He luulivat meidän levittävän tautia.
Kyläläiset epäilivät ilman suojavarusteita jalkaisin kulkenutta Msechua.
– Aina meillä ei ollut edes maskeja, vaan käytimme kangaspaloja niiden sijaan, hän muistelee.
Hamisi Mjema toimii terveydenhuollon vapaaehtoisena yhteisötyöntekijänä Kilosan alueella. Hän muistaa, miten pelosta tuli hänen pahin vihollisensa.
– Minua loukattiin ja osa perheistä ei päästänyt minua kotiinsa.
Mjiema pyöräili syrjäkylästä toiseen ja luotti siihen, että maanviljelijät lainaisivat hänelle puhelintaan tartuntojen raportoimiseksi alueen terveysviranomaisille.
Uuden hankkeen myötä terveysviranomaiset ovat luvanneet yhteisön terveydenhuollon työntekijöille kenttäpakkauksen, jossa on muun muassa digitaalinen raportointityökalu ja materiaalia paikallisilla kielillä.
– Työstämme tulee turvallisempaa ja nopeampaa, Mjema uskoo.
– Kun löydämme taudin ajoissa, koko maa hyötyy.
Vapaaehtoinen terveyskouluttaja Fatuma Mfaume kertoo, miten huhut levisivät nopeammin kuin virus.
– Ihmiset olivat peloissaan. He sanoivat, että rokote vie naisen hedelmällisyyden. Toiset epäilivät lääkäreitä myrkyttäjiksi.
Megafonilla varustautunut Mfaume vaelsi kylien poikki ja yritti oikoa virheellisiä tietoja. Vastalahjaksi hän sai usein herjoja. Sisukkuus on kuitenkin palkittu, ja hiljalleen naiset ovat alkaneet tuoda lapsiaan rokotettavaksi.
Mfaume toivoo uuden hankkeen tuovan terveydenhuollon yhteisötyöntekijöille mahdollisuuden muodolliseen pätevyyteen ja viestintäkoulutusta.
– Moni meistä tekee työtä ilman palkkaa. Jos saamme koulutusta ja materiaaleja, voimme torjua sekä tauteja että pelkoa ja valheita.
Valmistautuminen välttämätöntä
– Viimeisen 20 vuoden aikana maailma on kohdannut useita terveyskriisejä, eikä Tansania ole poikkeus. Olemme nähneet pandemian tuhoavan monta elämää ja taloutta. Valmistautumis- ja reagointikyvyn vahvistaminen ei ole vaihtoehto, se on välttämättömyys, Tansanian varapääministeri Doto Biteko sanoi pandemiarahaston avaustilaisuudessa.
Vuonna 2022 perustettu globaali pandemiarahasto on tukenut 47:ää hanketta 75 Afrikan maassa 885 miljoonalla dollarilla. Kumppaneilta ne ovat keränneet lisärahoitusta kuusi miljardia dollaria.
Tansanian talous kärsi pahoin pandemiasta.
– Valmistautuminen säästää ihmishenkiä ja elinkeinoja, sanoo kansantalouden asiantuntija Ali Mzige.
– Sen avulla varmistetaan, etteivät perheet kärsi, kun seuraava pandemia puhkeaa.
Kisenalle hallituksen hanke on hiljainen lupaus.
– Marian kuolema opetti minulle, miten tärkeää elämä on. Jos projekti säästää edes yhden perheen vastaavalta tuskalta, hänen kuolemansa ei ollut turha.
uutiskirje 
