Vasemmistoliitto kokoontuu viikonlopuksi puoluekokoukseen Vantaalle. Kokous avattiin jo aiemmin etäosuudella, mutta nyt vuorossa on varsinainen kokousosuus. Toimittajille kokous on vaikea, sillä puolue on poikkeuksellisen harmonisessa tilassa.
Vasemmistolaisia vetää yhteen oikeistohallituksen vastustaminen. Kuten yksi toimittaja muotoili: ”Vasemmiston tila on niin hyvä, että puoluekokouksen alla ei ollut tarvetta sisäiselle keskustelulle.” Saavutus sekin.
Kunta- ja aluevaalien alla Turussa nähtiin sisäistä riitelyä, joka päättyi muutamien kymmenien ihmisten erottamiseen puolueesta. Entisaikojen vasemmistossa riidasta olisi voinut tulla sisäisesti hyvin repivä, 2020-luvun vasemmistossa ei tullut.
Nyt tähtäin on asetettu tuleviin eduskuntavaaleihin, joissa odotetaan seuraavaa vasemmiston vaalivoittoa. Vaaleihin vasemmistoliitto menee puheenjohtaja Minja Koskelan johdolla. Koskela valittiin puheenjohtajaksi reilu vuosi sitten, ja nyt tulee kolmen vuoden jatkopesti.
Näkyvin muutos puolueessa tapahtuu varapuheenjohtajien kohdalla. Nykyisistä vain yksi eli Jouni Jussinniemi hakee jatkoa. Hän on istunut kaksi kautta varapuheenjohtajana. Ehdokkaita on peräti kymmenen, joista muutamalla ei ole pienintäkään mahdollisuutta valintaan.
Ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi tulee nousemaan joko oululainen Jessi Jokelainen tai kuopiolainen Laura Meriluoto. Molemmat ovat kansanedustajia. Jokelainen edustaa vasemmiston vanhaa valtapiiriä Pohjois-Pohjanmaata.
Suuria linjaeroja Jokelaisen ja Meriluodon väliltä on turha hakea. Meriluodon kohdalla painottuu hieman enemmän osaaminen sosiaali- ja terveyspuolelta. Suurin ero kaksikon välillä löytyy asuinpaikasta.
Loput kahdeksan ehdokasta kisaavat kahdesta muusta varapuheenjohtajan paikasta. Jussinniemen lisäksi ehdolla ovat Otto Bruun, Paco Diop, Miikka Kortelainen, Harri Pikkarainen, Juha Pitkänen, Vesa Puuronen ja Matti Vesa Volanen.
Itsestäänselvä näkemys
Varapuheenjohtajaehdokkaiden haastatteluissa on vahvasti noussut esiin, kuinka vasemmiston pitäisi heidän mielestään olla vahva myös isojen kaupunkien ulkopuolella. Näkemyksestä on helppo olla samaa mieltä, koska se on itsestäänselvä.
Mielenkiintoista on se, mistä nämä kommentit kertovat. Halusi puolue sitä tai ei, se on muiden progressiivisten vasemmistopuolueiden tapaan muuttunut voimakkaasti 2000-luvulla.
Puoluekokousta ei sattumalta järjestetä Vantaalla. Puolue haluaa säästää järjestelykuluissa, joissa majoituskulut muodostavat merkittävän osan. Kun kolmasosa puoluekokousedustajista nukkuu hotellin asemesta kotona, tulee säästöä. Puoluekokousedustajien määrä puolestaan määräytyy piirien jäsenmäärän perusteella.
Vasemmistopuolueet ovat nykyään etenkin isojen kaupunkien liikkeitä. Tämä ei tarkoita, etteikö niillä olisi kannatusta pienemmillä paikkakunnilla. On, mutta isoin kasvu nähdään kaupungeissa. Kööpenhaminan, Berliinin, Lontoon lisäksi listalle kuuluu myös Helsinki. Siellä vasemmiston kannatus on noussut todella paljon.
Onko vasemmisto halunnut tätä muutosta? Ei, mutta se on silti tapahtunut. Ajurina on ollut muuttoliike, joka vie etenkin nuorta, koulutettua väestöä suuriin kaupunkeihin ympäri länsimaailman. New Yorkissa vasemmistolainen Zohran Mamdani nousi nuorten äänillä pormestariksi.
Puolueen kyvystä
Nyt vasemmistoliitossa nähdään ymmärrettävää kipuilua tästä muutoksesta. Voiko puolue muuttaa trendiä? Tuskin. Se ei tarkoita valojen sammumista vanhoilta valtaseuduilta, mutta himmeämpinä ne nykyään loistavat.
Vantaalla tullaan taatusti kuulemaan puheita, kuinka tärkeää on voittaa takaisin vuoden 2023 eduskuntavaaleissa menetetyt paikat Keski-Suomesta, Satakunnasta ja Lapista. Kuinka paljon pohditaan sitä, miten kannatus saataisiin nousuun Uudellamaalla?
Uudellamaalla melko pienellä äänimäärän nousulla voi saada useita kansanedustajia. Kokoomuksella on 11 kansanedustajaa Uudeltamaalta, vasemmistoliitolla on tällä hetkellä kaikkiaan 11 kansanedustajaa.
Onko kyse nollasummapelistä? Ei. Vastakkainasettelusta ei hyödy kukaan, eikä helsinkiläisellä puolueella tee valtakunnallisesti mitään.
uutiskirje 
