Gazan sodassa on kuollut enemmän journalisteja – toimittajia, kuvaajia, äänittäjiä – kuin missään muussa konfliktissa, mukaan lukien toinen maailmansota. Lähes kaikki kuolleista ovat saaneet surmansa Israelin iskuissa. Lähes kaikki menehtyneet ovat palestiinalaisia, sillä Israel ei päästä kansainvälisiä toimittajia alueelle.
Kun muissa konflikteissa raportoidaan yksittäisistä toimittajien surmista, ovat Gazan luvut hätkähdyttäviä. Arvostettu, New Yorkissa päämajaansa pitävä Committee to Protect Journalists (CPJ) laski elokuun lopulla, että lokakuusta 2023 lähtien Gazassa on kuollut 189 toimittajaa. Lisäksi Länsirannalla ja Libanonissa on kuollut kahdeksan.
Reporters Without Borders -järjestö (RSF) antoi vielä korkeamman luvun. Sen mukaan Israel on surmannut Gazassa 220 journalistia. Kansainvälisen Journalistiliiton (IFJ) mukaan kuolleita on vähintään 220, ja se vaati surmien välitöntä tutkimista.
Yhä useampi pitää Israelin toimia Gazassa kansanmurhana.
YK:n ihmisoikeusviraston (OHCHR) mukaan kuolleiden journalistien luku nousi 247:ään sen jälkeen kun Israelin isku oli surmannut viisi toimittajaa elokuun 25. päivänä Nasserin sairaalassa Gazassa.
Nasserin ja al-Shifan sairaalat
Nasserin sairaalan isku oli lyhyen ajan sisällä toinen, joka nosti toimittajien surmat kansainvälisen huomion kohteeksi.
Elokuun 10. päivänä Israel tappoi ilmaiskulla Pulitzer-palkitun toimittajan Anas al-Sharifin, neljä muuta toimittajaa ja kaksi muuta ihmistä teltassa, joka oli pystytetty al-Shifan sairaalan ulkopuolelle.
Israel myönsi surmanneensa al-Sharifin tarkoituksella. Se väitti al-Sharifin olleen toimittajaksi naamioitunut Hamasin terroristi. Useat länsimaiset mediat totesivat, ettei väitteelle esitetty uskottavia perusteita. Muiden teltassa olleiden tappamista Israel ei edes kommentoinut.
Al-Sharif oli aiemmin kertonut saaneensa Israelin armeijalta useita kertoja uhkauksia, erityisesti sen jälkeen kun hän oli kuvannut Gazan nälänhätää.
Nasserin sairaalan iskussa kuoli viisi toimittajaa ja yhteensä yli 20 ihmistä. Kyseessä oli niin sanottu ”kahden koputuksen” isku, jossa Israel ensimmäisten, ilmeisesti tankeista ammuttujen ohjusten jälkeen ampui yhdeksän minuuttia myöhemmin uudelleen, juuri kun toimittajat ja pelastushenkilöstö olivat ehtineet paikalle. Suurin osa uhreista kuoli jälkimmäisessä iskussa.
Tällä kertaa Israel väitti, että sairaalaan oli asennettu Hamasin kamera, jolla seurattiin Israelin joukkojen liikkeitä. Jälleen Israelin väitteet kiistettiin, eikä se esittänyt todisteita. Esimerkiksi The New York Times osoitti videoilla, että sairaalan parveke oli paikka, jossa toimittajat – muun muassa Reutersin ja AP:n – tunnetusti kuvasivat tapahtumia.
Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu sanoi iskun olleen ”traaginen erehdys” ja lupasi perusteellisen tutkinnan asiasta. Tämä on Israelin johdon tyypillinen taktiikka kansainvälisen huomion kasvaessa suureksi. Konfliktien seurantaryhmä Action on Armed Violence on todennut, että tutkinnat useimmiten lopetetaan tai ne jäävät roikkumaan ratkaisemattomina ilmaan.
Israelilaiset Sikha Mekomit ja +972 -julkaisut kertoivat elokuussa yhteisessä raportissaan, että Israelin armeijassa on erityinen yksikkö, jonka tehtävänä on mustamaalata palestiinalaisia toimittajia ja esittää väitteitä heidän Hamas-yhteyksistään.
Toimittajia tapetaan tahallaan
Committee to Protect Journalists kertoo, että Israel tappaa tahallisesti ja enemmän toimittajia kuin mitä järjestö on koskaan aiemmin raportoinut.
”Israelin joukot uhkailevat, ottavat suoraan maaleiksi ja murhaavat palestiinalaisia journalisteja. Heitä pidätetään mielivaltaisesti ja kidutetaan kostoksi työstään. Gazan media-infrastruktuuria tuhotaan järjestelmällisesti, ja sensuuria on tiukennettu kautta Länsirannan ja Israelin”, lausuu CPJ.
CPJ vaatii kansainvälistä yhteisöä ryhtymään välittömästi toimiin, jotta tapahtumia todistavaa lehdistöä ei vaiennettaisi, julmuudet toimittajia kohtaan lopetettaisiin, kansainväliselle lehdistölle taattaisiin riippumaton pääsy Gazaan ja Israel saatettaisiin vastuuseen teoistaan.
Kansainvälisen oikeuden mukaan toimittajat katsotaan konfliktialueilla siviileiksi, joita on suojeltava.
Myös RSF vaatii Israelia lopettamaan rankaisemattomuuden toimittajiin kohdistuvista rikoksista.
Gazassa kansainvälisille uutisvälineille raportoivat toimittajat ovat palestiinalaisia, koska Israel ei päästä ulkopuolisia alueelle kuin harvoin ja armeijan valvomana. Se perustelee sitä toimittajien turvallisuudella. Viime vuoden heinäkuussa yli 70 tiedotusvälinettä ja kansalaisjärjestöä, joukossa maailman tunnetuimpia medioita, vaati avoimessa kirjeessä pääsyä Gazaan ja totesi, että ne ovat tottuneet arvioimaan riskit itse.
Jo helmikuussa 2024 suuri joukko arvostettuja medioita vaati Israelia toimimaan kansainvälisen lain mukaisesti ja suojelemaan palestiinalaisia toimittajia, jotka työskentelevät vaikeissa oloissa ja suuren henkilökohtaisen riskin ottaen.
Kyse on kansanmurhasta
Yhä useampi taho katsoo, että Israelin toimia Gazassa on pidettävä kansanmurhana. Näin totesi myös Kansainvälinen kansanmurhan tutkijoiden yhdistys (IAGS) julkilausumassaan elokuun lopussa.
Israelin toimintaa pitävät kansanmurhana muun muassa Amnesty International raportissaan vuonna 2024, lääkärijärjestö Médecins Sans Frontières, israelilainen ihmisoikeusjärjestö B’Tselem, palestiinalaisten ihmisoikeuksia seuraava YK:n erityiskomitea sekä International Federation for Human Rights (FIDH), jonka jäsenjärjestö Suomessa on Ihmisoikeusliitto.
Kansanmurhan tutkijoiden yhdistys luettelee julkilausumassaan seuraavat Israelin toimet kansanmurhaksi, sotarikoksiksi ja rikoksiksi ihmisyyttä vastaan: tarkoituksellinen siviilejä, myös lapsia vastaan hyökkääminen ja heidän tappamisensa; nälkiinnyttäminen; humanitaarisen avun, veden, polttoaineiden ja muiden elämälle välttämättömien tarvikkeiden epääminen; seksuaalinen ja lisääntymisterveyteen kohdistuva väkivalta sekä väestön pakkosiirrot.
Yhdistys toteaa myös Hamasin hyökkäyksen 7. lokakuuta 2023 olleen kansainvälisen oikeuden vastainen rikos. Sen jälkeen Israel on kuitenkin syyllistynyt laajoihin ja järjestelmällisiin rikoksiin.