Zimbabwen Victorian putouksia, tai kuten paikalliset putouksia kutsuvat Mosi-oa-Tunya, jyrisevää savua, Egyptin pyramideja ja Intian Taj Mahalia yhdistää kaksi asiaa. Niistä jokainen on Unescon maailmanperintökohde ja niitä jokaista uhkaa veteen liittyvä tuho.
Maailmanperintökohteet voivat kadota lopullisesti, varoittaa Maailman luonnonvarainstituutin (WRI) uusi raportti. WRI:n analyysit osoittavat, että kohteita uhkaavat sekä kuivuudet että tulvat.
Maailmanperintökohteet ovat paikkoja, joilla on huomattava yleinen kulttuurinen, historiallinen, tieteellinen tai luontoon liittyvä merkitys. Niiden arvo on tunnustettu ja ne halutaan säilyttää tuleville sukupolville. Maailmanperintökohteiden listaamisesta vastaa YK:n kasvatus, tiede ja kulttuurijärjestö Unesco.
Yhä useampi joutuu kokemaan tulvan
Noin 73 prosenttia muista kuin merien maailmanperintökohteista uhkaa vähintään yksi vakava vesiriski, kuten kuivuus, tulvat tai vedennousu joessa tai rannikolla. WRI:n Aqueduct-dataa käyttäneen analyysin perusteella noin 21 prosenttia kohteista uhkaavat sekä liiallinen vesi tai vedenpuute.
Globaalilla tasolla maailmanperintökohteita uhkaavan vesistressin arvioidaan nousevan neljällä prosentilla nykyisestä neljästäkymmenestä vuoteen 2050 mennessä. Monella alueella, kuten Lähi-idässä, Pohjois-Afrikassa, osissa Etelä-Aasiaa ja pohjoista Kiinaa vaikutukset ovat kuitenkin vakavampia. Vesistressiin päädytään, kun veden kysyntä ylittää tarjonnan.
Raportissa korostetaan, että vesiriskit uhkaavat useita yli 1200 maailmanperintökohteesta. Esimerkiksi Taj Mahalia uhkaa veden vähyys, joka lisää saastumista ja heikentää pohjavettä. Seurauksena mausoleumi rapautuu.
uonna 2022 valtava tulva sulki Yellowstonen kansallispuiston ja infrastruktuurin korjaaminen ennen uudelleen avaamista maksoi 20 miljoonaa dollaria.
Joen tulviminen vaikuttaa Chan Chanin erämaakaupunkiin Perussa. WRI:n Aqueductin mukaan kaupunkia ympäristöineen uhkaa erittäin suuri vesiriski. Vuoteen 2050 mennessä tulvia kokemaan joutuneen väestön arvioidaan lähes kaksinkertaistuvan nykyisestä 16 tuhannesta. El Niño -vuosina luku voi nousta paljon korkeammaksi.
Luonnoltaan monimuotoinen Serengetin kansallispuisto Tansaniassa, Chichén Itzán pyhä kaupunki Meksikossa ja Fezin Medina Marokossa kuuluvat nekin vesiriskien uhkaamiin alueisiin. Riskit eivät kohdistu vain niihin, vaan myös miljooniin ihmisiin, jotka ovat riippuvaisia niistä kulttuurin, ruuan tai toimentulon takia, mutta myös turisteihin.
Mahtavat vesimassat kuivuivat lähes puroiksi
Sambian ja Zimbabwen rajalla sijaitsevat Victorian putoukset lisättiin maailmanperintökohteeksi 1989. Perusteluina oli paitsi sen monimuotoinen ekosysteemi, myös merkitys tuhansien ihmisen elinkeinon perustana ja turistikohteena.
Maineestaan ja mahtavista vesimassoistaan huolimatta Victorian putoukset ovat kärsineet toistuvista kuivuuksista ja kuivuneetkin ajoittain lähes puroiksi. Raportissa painotetaan putousten ympäristön olevan koti lukuisille kasvi ja eläinlajeille.
WRI:n mukaan viime vuosina Victorian putoukset ovat kärsineet kuivuudesta vuosina 2016, 2019 ja 2024. Alueella tehdyn tutkimuksen mukaan sadekausi, joka yleensä tulee lokakuussa, saapuu entistä myöhemmin. Kuivana vuonna helpotusta joudutaan odottamaan pidempään ja mitä kauemmin kuivuus jatkuu, sitä suuremmat vaikutukset sillä on alueen ihmisiin, satoihin ja talouteen.
Aqueduct -analyysin mukaan Victoria putousten vesiriskit ovat keskinkertaisia, vähäisempiä kuin 430 muun Unescon maailmanperintökohteen. Syy on ensisijaisesti alueen suhteellisen pieni väestötiheys.
”Turismi lisää painetta infrastruktuurin kehittämiseen ja data osoittaa, että kuivuuden todennäköisyys on kasvanut. Siitä kertovat myös monet viimeaikaiset kuivuudet”, raportissa todetaan. ”Ilmastonmuutoksen ei odoteta vain tekevän kuivuuskausista säännöllisempiä, niistä toipuminen myös kestää pidempään erityisesti siellä, missä siihen ei ole varauduttu.”
”Kuivuuksien välinen aika ei välttämättä kestä riittävän kauan, jotta luonto ehtii toipua.”
Ennallistamisesta ratkaisu vesiriskeihin
Raportissa suositellaan mahdollisimman nopeita ennallistamistoimia, jotka paikallisesti tukevat terveyttä, vakaita vesioloja ja investointeja luontoon perustuviin ratkaisuihin, kuten puiden istuttamiseen ja kosteikkojen elvyttämiseen tulvavesiä keräämään ja pohjavesivarantoja täydentämään. Toimet edellyttävät poliittista sitoutumista.
– Tulette huomaamaan, että poliittista tahtoa investoida luontoon on kaikkialla maailmassa, toteaa Samantha Kuzma, Aqueduct datan johtaja Maailman luonnonvarainstituutista.
– Sitoutuneet yhteisöt löytävät keinoja suojella ja säilyttää elintärkeät ympäristöt, kuten suot. Ongelma on, että pyrkimykset ovat hajanaisia. Emme näe maailmanlaajuista poliittista tahtoa siinä mittakaavassa kuin sitä tarvitaan todellisten kestävien muutosten saavuttamiseen.
– Olemme tilanteessa, jossa toimimattomuus tulee kalliimmaksi kuin toiminta, Kuzma toteaa ja korostaa, että maailman on ymmärrettävä veden perustavanlaatuinen asema kestävässä taloudessa.
Veden arvo on näkymätön kaikkialla, kunnes siitä tulee uhanalainen.
– Unescon maailmanperintökohteet esimerkiksi. Niiden taloudellinen ja kulttuurinen arvo on mittaamaton ja puhtaasti pragmaattisesti ne ovat usein paikallisen talouden keskeinen tekijä, Kuzma sanoo.
– Jokainen katkos tai vaurio lähettää välittömästi heijastusvaikutuksia ympäristöönsä. Voidaan sanoa, että globaalisti olemme epäonnistuneet luonnon varjelemisessa. Jotta kurssi muuttuisi, meidän on kuitenkin ymmärrettävä miksi.
uutiskirje 