Intian pohjoisessa vuoristo-osavaltiossa Kashmirissa tämän vuoden elokuu tullaan muistamaan ennätyksellisistä sateista, jotka veivät 31 päivässä yli sata ihmishenkeä ja aiheuttivat massiivista aineellista vahinkoa.
Kokonaisia yhteisöjä tuhoutui ja suuri määrä ihmisiä joutui jättämään kotinsa.
Intian ilmatieteellisen laitoksen mukaan Kashmirissa satoi elokuussa 319,3 millimetriä eli 73 prosenttia enemmän kuin tavallisesti.
– Rekisteröimme elokuussa yli 30 äärimmäistä säätapahtumaa: tuhotulvia, rankkasateita, maanvyöryjä, puuskaisia tuulia ja ukkosmyrskyjä. Niistä vähintään neljätoista johti kuolonuhreihin, laitoksen johtaja, tohtori Mukhtar Ahmad sanoo.
”Kuin tuhannen vesiputouksen jylinä”
Tuhoja syntyi laajalti. Pahimpia tapauksia oli Kishtwarin rankkasade elokuun 26. päivänä. Chesotin kylä hautautui muta- ja kivivyöryn alle, vähintään 65 ihmistä kuoli ja useat ovat edelleen kateissa. Pari päivää myöhemmin maanvyöry Vaishno Devin hindujen pyhiinvaellusreitillä vaati 35 kuolonuhria. Monet kuolleista olivat pyhiinvaeltajia.
Chesotin lähellä hätämajoituksessa Ghulam Nabi, 45, kertoo sadeyön kauhuista.
– Kuulimme kuin tuhannen vesiputouksen jylinän. Ei ollut aikaa edes huutaa. Maa järisi ja sitten kaikki oli pimeää ja märkää. En koskaan ajatellut, että vuoresta olisi jotakin vaaraa. Me osasimme pelätä jokea, mutta perheeni nielaisikin vuorenrinne, Nabi huokaa.
Hän menetti maanvyöryssä vaimonsa ja kaksi lastaan. Pelastusryhmät löysivät rojun seasta heidän ruumiinsa päiviä myöhemmin.
Reasin kylässä 13-vuotias Manisha Devi seisoo kotinsa raunioiden äärellä ja puristaa käsissään isoveljensä valokuvaa. Isoveli työskenteli Vaishno Devin pyhäkössä kantajana.
– Hän lähetti minulle rahaa kirjojen ostoon. Nyt hän on mennyttä ja niin on talommekin, Manisha sanoo.
Hurjia sademääriä
Asiantuntijoiden mukaan katastrofien esiintymistiheyttä ja voimaa ei voida selittää pelkällä sattumalla.
– Säiden säännönmukaisuudet ovat muuttumassa. Hyvin lyhyessä ajassa tulee entistä enemmän rankkasateita, jotka laukaisevat tulvia ja maanvyöryjä. Ne eivät ole irrallisia tapahtumia, vaan suuremman ongelman oireita, Ahmad sanoo.
– On selkeää todistusaineistoa, että ilmastonmuutos tekee sateista ennakoimattomia ja rankkoja varsinkin vuoristomaastossa. Dodaan satoi 290 prosenttia enemmän kuin normaalisti ja moneen muuhun paikkaan tuli yli kaksi kertaa enemmän sadetta kuin tavallisesti, riippumaton meteorologi Faizan Arif Keng selittää.
Ladakhissa sademäärät olivat vieläkin hurjempia.
– Kargilissa mitattiin 1 530 prosentin ylimäärä ja Lehissä lähes 900 prosenttia yli keskimääräisen. Nämä lukemat ovat ennen kokemattomia ja niiden pitäisi soittaa hätäkelloja, Keng sanoo.
Hedelmät mädäntyivät
Joillekin sateet merkitsivät kaiken kattavaa katastrofia, toisille taas taloudellista perikatoa. Kashmirin laakson muuhun maailmaan yhdistävälle Srinagarin-Jammun pikatielle jäi päiväkausiksi jumiin tuhansittain kuorma-autoja täynnä omenoita, päärynöitä ja luumuja. Hedelmät mädäntyivät ja hinnat romahtivat.
Soporen hedelmätori, Mandi, on Aasian toiseksi suurin hedelmien kauppapaikka. Tunnelma torilla on synkkä.
– Odotamme noin 2 miljardin rupian (n. 19,2 miljoonaa euroa) tappioita. Jos kuorma-autot eivät ehdi markkinoille ajoissa, viljelijät menettävät kaiken. Viime vuonna selvisimme samanlaisesta kriisistä, mutta kuinka monta lisää me kestämme, kysyy Mandin presidentti Fayaz Ahmed Malik.
Pilaantuneiden omenalaatikoiden vieressä seisova omenanviljelijä Abdul Rashid on Malikin tavoin turhautunut.
– Vietin koko vuoden puutarhassa. Nyt omenat ovat piloilla. Ostajat maksavat vain puolihintaa, jos sitäkään. Miten minä nyt ruokin perheeni ja maksan velkani?
”Haluamme elää vailla pelkoa”
Valtiolta odotetaan apua, ja Intian sisäministeriö onkin muodostanut ministeriöiden välisen työryhmän arvioimaan koko pohjoisen Intian säävahinkoja. Korvaus- ja apubyrokratiaa on kevennetty, joten esimerkiksi jälleenrakennusvaroja jaetaan nopeammin kuin aiemmin.
Onnettomuusalueilla pelastustyöt jatkuvat edelleen. Asiantuntijoiden mukaan olisi syytä edetä hätäapua ja korvauksia pitemmälle.
– Pitäisi investoida katastrofeihin varautumiseen yhteisötasolla, rakentaa varoitusjärjestelmiä ja säännellä tiukemmin rakentamista haavoittuville alueille. Näillä vuorilla elävä väki on karaistunutta, mutta he tarvitsevat apua sopeutuakseen uusiin realiteetteihin, Kashmirin yliopiston tutkija Mudasir Ahmad Mir sanoo.
Chesotissa Ghulam Nabilla on vain yksi toive.
– Me olemme yksinkertaista väkeä. Emme pyydä paljon. Me vain haluamme elää vailla pelkoa silloinkin kun sataa. Voisiko joku kertoa meille, milloin seuraava myrsky saapuu?
Apua ja empatiaa
Vaikeana aikana yhteisön solidaarisuus luo toivoa. Vapaaehtoiset naapurikylistä, uskonnollisista ja kansalaisjärjestöistä ovat jakaneet ruokaa, vaatteita ja lääkkeitä.
– Ihmiset pelastavat toinen toisensa silloin, kun valtion apu jää niukaksi, apuponnisteluja koordinoinut opettaja Manzoor Ahmad sanoo.
Henkiset onnettomuusarvet ovat syviä. Manishan kaltaisille lapsille jokainen ukkosmyrsky palauttaa mieleen kaiken, minkä he ovat menettäneet. Abdul Rashidin kaltaisten maanviljelijöiden sadonkorjuun riemua varjostaa alati taloudellisen romahduksen pelko.
”Elokuu loppui, mutta sen haavojen parantuminen vie kauan. Me tarvitsemme apua, mutta myös ymmärrystä ja empatiaa vallanpitäjiltä”, miettii Fayaz Malik hedelmätorilla.
uutiskirje 