Suomi oli lakkoherkkä maa 1970- ja 80 -luvuilla. 1970-luvun 1 420 työtaistelussa menetettyjä työpäiviä oli yli miljoona ja 1980-luvulla yli 800 000.
1990-luvulla työtaisteluiden määrä romahti. Niitä oli 166, menetettyjä työpäiviä alle 316 000, kirjoittaa erikoistutkija Tapio Bergholm SAK:n blogissa maanantaina.
2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä työtaisteluiden määrä väheni edelleen 124:ään. Menetettyjä työpäiviä oli 145 881.
2000-luvun erikoispiirre on vielä se, että eniten työpäiviä on menetetty työnantajien työsuluissa vuosina 2005 ja 2010.
Tapio Bergholmin mukaan 1970- ja 1980 -luvuilla paikallisia työsuojelu-, palkka- ja työaikavaatimuksia vauhditettiin työtahdin hidastuksilla, ulosmarsseilla ja istumalakoilla.
Paheksuntaa ja surua
Viime vuosina lakkojen yleisin syy on ollut työvoiman vähentäminen tai toimipaikan lopettaminen. Kyseessä ovat mielenosoituslakot, jotka eivät kohdistu työehtojen parantamiseen vaan ilmaisevat työntekijöiden yhteistä paheksuntaa ja surua työantajien yksipuolisista toimista, Bergholm kirjoittaa.
2010 ja 2011 palkkausta ja työehtoja koskevat työtaistelut yleistyivät, mutta EK:n haukkuma raamiratkaisu palautti työrauhan. EK:n tilastojen perusteella tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä oli 13 työtaistelua, joissa menetettiin 2 115 työpäivää.
Vuotta aiemmin vastaavana aikana luvut olivat 60 ja 18 000. Tuoreempia tilastoja ei ole.
lehti 