Silvia Modig innostuu, kun hän puhuu eurosta tai ympäristökysymyksistä, mutta eniten vauhti kiihtyy, kun hän puhuu syrjäytetyistä nuorista. Loistava puhuja vääntää rautalangasta, miten nuori joutuu sivuraiteelle.
– Tajuun tän prosessin tosi hyvin, hän sanoo.
Silvia Modig, 36, päätyi heikosti menneen peruskoulun jälkeen kymppiluokalle Herttoniemen yhteiskouluun. Siitä saa luuserin leiman.
– Jos sua kohdellaan ihmisenä, joka tuskin menestyy, niin sä tuskin menestyt, koska ihminen alkaa käyttäytyä odotusten mukaan, varsinkin teini.
Siksi Modig liikuttui kuultuaan, että hänen vanhassa koulussa teinit muistavat kertoa, että se kansanedustajakin kävi kymppiluokan.
– Jos yksikin kymppiluokkalainen siksi kelaa, että koko maailma on hänelle avoin, niin on voitettu jo paljon. Huono koulumenestys tai sekään, että on tekemisissä poliisin kanssa, ei ole maailmanloppu.
Elämä kämmätty 18-vuotiaana
Kymppiluokan jälkeen Modigilla ei ollut juuri tulevaisuudennäkymiä. 90-luvun puolivälissä töitä ei ollut tarjolla, ei edes hanttihommia. Mentiin suoraan kelaan.
Sähläys päätyi siihen, että Modig ajoi kännissä kortitta auton päin porttikongia.
– Siitä tuli kauheesti velkaa. Ajattelin, että olen 18 ja kämmännyt elämäni.
Sitten kotiin tuli joku lappu.
– Piti mennä jonnekin Siniseen verstaaseen työharjoitteluun. Se oli mulle toinen mahdollisuus, ihan mahtavaa.
Sininen verstas on nuorten työpaja.
Hän kiittää elämänsä suunnasta Helsingin kaupungin työllistämistoimia.
– Jos sitä lappua ei olisi tullut, olisin ollut se teini, jolla on niin älyttömästi velkaa, etten olisi edes yrittänyt tehdä mitään.
Hänen ryhmässään Sinisellä verstaalla oli 13 nuorta.
– Viimeksi, kun tsekkasin, meistä 11 oli työllistynyt haluamalleen alalle. Siinä on aika kova onnistumisprosentti.
Ei mahdollista kymmenen vuotta sitten
Nyt hän on se vasemmistoliiton kansanedustaja, jonka kuva kelpaa iltapäivälehtien itsenäisyyspäiväjuhlakuvakoosteisiin, jonka pukuvalinnasta on juttua kymmenissä lehdissä ja jolta pyydettiin kymmeniä kommentteja linnan juhlissa.
– En antanut yhtään, hän sanoo.
Hän kuitenkin iloitsee siitä, että itsenäisyyspäivälehdissä näkyivät hänen ja hänen tyttöystävänsä lisäksi ainakin Pekka Haavisto Antonionsa kanssa sekä Marko Bjurström ja Jani Toivola partnereidensa kanssa.
– Ei tämmöinen olisi ollut 10 vuotta sitten mahdollista. Jos se, että ihmiset voivat kauhistella, että kato, homo kävelee, johtaa siihen, että homoseksuaalisuus hyväksytään paremmin, niin mä voin olla se homo, joka kävelee.
Tilanne on rauhoittunut siitäkin, kun Modig aloitti kansanedustajana.
– Sain paljon ”tämä ei jää tähän saatanan lesbo” -postia. Lisäksi mulle lähetettiin järjetön kokoelma miesten sukupuolielinten kuvia.
Välillä Modigia kyllästyttää se, että hänen sukupuolinen suuntautuneisuutensa on esillä.
– Mutta sitten tulee joku teinari kadulla kertomaan, että se, mitä hän luki minusta, on helpottanut sen ahdistusta jossain Juupajoella.
Modig muistuttaa, että homoseksuaalien nuorten itsemurhariski on nelinkertainen verrattuna heteronuoriin.
– Se ei johdu mistään sisäänrakennetusta homouden vääristymästä vaan yhteiskunnan asenteista.
Silvia Modigin koko haastattelu ilmestyi Kansan Uutisten Viikkolehdessä perjantaina 21. joulukuuta. Siinä hän kertoo ajatuksistaan eduskuntatyöstä.