METSÄN TARINA (Suomi 2012). Ohjaus: Ville Suhonen, Kim Saarniluoto. Käsikirjoitus: Ville Suhonen. Kuvaus: Hannu Siitonen, Mikko Pöllänen, Teemu Liakka. Musiikki: Panu Aaltio. Äänirooleissa: Turkka Mastomäki (isä), Christian Ruotanen (poika). Ensi-ilta on 28. 12.
MRP Matila Röhr tuotannon toimeksiannosta luontokuvaajat, entinen huippukeihäänheittäjä Hannu Siitonen ja Mikko Pöllänen aloittivat yhteistyön, joka johti koko perheen dokumentaariseen luontoseikkailuun.
Kuvauksensa puolesta Metsän tarina on vastaansanomattoman nautittava luontofilmi. Suomalaisen metsän ihmeet eläimineen, puineen, vesineen ja vuodenaikojen vaihteluineen nähdään kaikessa hohdokkuudessaan.
Lähi- ja erikoislähikuvat tarjoavat hetkiä, joita ei tavallinen luonnossa tallaaja tavoita. Joukosta erottuu muun muassa isopäinen, mutta muuten piskuinen helmipöllö.
Lintujen ohella leffan valloittavia sankareita ovat hirvi, karhu ja ilves, pienemmästä päästä tekevät vaikutuksen muurahaiset ja sammakot.
Metsän tarina on ansiokas puhtaasti luontodokumenttina.
Kertojien osuuden (isä ja poika) kautta elokuva saa kuitenkin lajityypillisen laajennuksen perhefilmin suuntaan – suomalaismetsä kohtaa Disneyn. Tässä voi tunnistaa käsikirjoittajan ja toisen ohjaajan Ville Suhosen käsialan (Poika ja ilves, 1999).
Juonikuvion lankana kulkee kirjaimellisesti metsän tarina. Lähtökohtana on taru maailman puusta taivaankannen kannattajana.
Jos tekstistä poistettaisiin myyttinen aines ja se korvattaisiin faktapitoisella selostuksella, Metsän tarina saisi aika lailla toisen luonteen (vrt. Avara luonto –dokumentit).
Pienet dramatisoinnit on hoidettu sävykkäästi. Raadollisia olemassaolon taisteluja ei nähdä, kantavina tekijöinä ovat metsä ja sen moninainen eläimistö omassa ylhäisessä rauhassaan.
Hannu Siitosen haastattelu ilmestyi Kansan Uutisten Viikkolehdessä perjantaina 21. joulukuuta.
uutiskirje 
