Hienoa, että Suomen Kansallisooppera on ottanut ohjelmistoonsa Jules Massenet´n kiehtovan, ihmisen osaa nautintojensa ja asketismin, maallisen ja uskonnollisuuden ristitulessa pohdiskelevan Thaïs-oopperan. Varhaiskristilliseen aikaan sijoittuvan oopperan libretto pohjautuu keskiaikaiseen legendaan. Se kertoo loisteliasta elämää viettävästä, kauneudestaan kuuluisasta kurtisaanista, jonka kerjäläismunkki käännyttää kaidalle tielle luvaten ikuista rakkautta ja elämää.
Anatole France puki legendan ensin runoelmaksi, sitten romaanimuotoon, ja kohtasi kirkon ankaraa paheksuntaa. Romaani päätyi kirkon kiellettyjen kirjojen listalle pysytellen siellä aina vuoteen 1966. Toteaahan munkki tarinan lopussa, että: ”Jumala, taivas, kaikki se ei ole mitään. Todellista on vain elämä maan päällä ja maallinen rakkaus”.
1894 Pariisissa kantaesitetyn eroottisuskonnollisen oopperan edellisestä Suomen esityksistä on vierähtänyt pian 80 vuotta.
Oopperan edetessä kurtisaanin ja pyhimyksen roolit vaihtuvat.
Vaikka Jules Massenet (1842–1912) oli 1800-luvun lopun merkittävin ranskalainen oopperasäveltäjä, hän jäi Giacomo Puccinin, Richard Straussin ja ihailemansa Richard Wagnerin varjoon. ”Gounod’n” tyttäreksikin parjatun Massenet´n musiikki on kaunista, tihkuvan romanttista ja sensuellia jos kohta imelääkin. Moinen feminiininen hempeily jäi taka-alalle toisen maailman sodan jälkeen, ja Massenet´n oopperat painuivat unholaan.
Suuren yleisön ikisuosikiksi on noussut Thaïsin toisen näytöksen keskivaiheilla soiva kaunis Meditaatio sooloviululle kurtisaanin uskonnollisen kääntymyksen kuvajaisena. Kansallisoopperan orkesterin konserttimestari Jukka Merjanen soitti sen sydämeenkäyvän kauniisti imelyyttä vältellen.
Askeesia ja erotiikkaa
Ohjaaja Nicola Raab on sijoittanut tapahtumat teatteriin, jossa rakkaudenjumalattariksi sonnustautuneet kurtisaanit ja heidän äveriäät asiakkaansa viettävät eroottisia orgioitaan. Välistä Thaïs vetäytyy ylelliseen budoaariinsa pohtimaan kauneutensa katoavaisuutta.
Francen romaanin askeesissa elävät munkit Raab on sijoittanut bordellin, jossa he silinterihatuissaan ja frakeissaan tarkkailevat maallista huumaa, jonka keskiössä kurtisaani Thaïs hehkuu ja viettelee.
Venus-uskontoa edustava Thaïs uhkuu aistillisuutta ja erotiikkaa vastavoimanaan askeetti, maallisista iloista kieltäytyvä kerjäläismunkki Athanaël, joka käännyttäessään kaunotarta Kristuksen morsiameksi rakastuu häneen tulisesti ja huomaa uskontonsa ja asketisminsa valheellisuuden. Thaïsin kuolinvuoteen äärellä hän tunnustaa lupauksiensa ikuisesta rakkaudesta olleen valheita ja kauniin kurtisaanin olevan hänen intohimojensa hämärä kohde.
Kun Thaïs suostuu Athanaëlin kutsuun ja seuraa häntä askeesiin ja luopuu omaisuudestaan, bordelli muuntuu aavikoksi, jonka kuumuudessa rääsyisiksi aavikkoveljiksi muuntuneet munkit ja uupunut Thaïs vaeltavat kohti luvattua kirkkautta.
Pyhän ja maallisen kamppailu
Esitys avaa tuon tuostakin eroottisesti vihjailevia, kauniita ja vaikuttavia näyttämökuvia, jotka ovat karuudessaan kauniita myös lopun autiomaakohtauksissa aina loppuhuipennukseen asti. Elämä on joko pelkkää teatteria tai ainakin toisaalla.
Libreton filosofisessa ytimessä on Thaïsin ja Athanaëlin henkinen murros ja riisuutuminen rooleistaan, pyhän ja maallisen inhimillinen kamppailu. Oopperan edetessä kurtisaanin ja pyhimyksen roolit vaihtuvat: pyhästä miehestä tulee syntinen, syntisestä naisesta pyhä.
Hieman naiivi kysymyksenasettelu paljastaa uskonnon valheellisuuden ja näyttäytyy eräänlaisena intohimon ja rakkauden oikeutuksen manifestina.
Haasteellinen nimirooli
Kurtisaani Thaïsin nimirooli, jonka Massenet sävelsi loisteliaalle amerikkalaissopraano Sybil Sandersonille (1865–1903) on haasteellinen äänellisesti ja näyttämöllisestikin. Tihkuvan vuolasmelodinen Thaïs on unelmarooli sensuellille ja soinnikkaalle sopraanolle, jolle diivan elkeet ovat vain hyväksi.
Aino Ackté esitti loisteliaasti tätä laajaa äänellistä rekisteriä vaativaa Thaïsin roolia 1900-luvun alussa. Yhtä onnekkaasti ei vaikeasta roolista selvinnyt nuori sopraano Helmi Liukkonen, joka menetti äänensä lopullisesti ennen ensi-iltaa 1934 Thaïsiksi sukeutuessaan.
Kuvan kauniille, sulokkaan sensuellille slovenialaiselle sopraano Sabina Cvilakille Thaïsin monisävyinen rooli on mittatilaustyö. Hän säteili näyttämöllisesti, ja ehkä hieman kovahko, mutta kuulaan kirkas ääni soi kauniisti kautta linjan.
Komeaääninen baritoni Jaakko Kortekangas uskostaan luopuvavana munkki Athanaëlina onnistuu hyvin roolissaan, joskaan hänen äänensä ei kaikin ajoin oikein tahdo kantaa. Nuoren filosofin, Nicciaan roolin laulaa ja näyttelee valloittavasti taitava tenori Luc Robert, ja muutkin solistivalinnat osuvat kohdalleen.
Kun ensi-illan upea esitys päättyi loisteliaaseen taivaallisen ja eroottisen musiikin hurmokseen, yleisö villiintyi, eikä aplodeista ollut tulla loppua. Bravo!
Jules Massenet: Thaïs. Suomen kansallisooppera, ohjaus Nicola Raab, lavastus ja puvut Johann Engels, valaistus Linus Fellbom, kapellimestari Mikko Franck. Ensi-ilta 25.2. Rooleissa: Sabina Cvilak, Jaakko Kortekangas, Luc Robert, Anna-Kristiina Kaappola, Hannele Aulasvuo, Jyrki Korhonen, Sari Nordqvist, Suomen Kansallisoopperan kuoro ja orkesteri, joht. Mikko Franck.
uutiskirje 