Yhteiskunnallinen poliittisesti kantaa ottava elokuva menestyi sunnuntai-iltana päättyneiden Tampereen 43. elokuvajuhlien kaikissa kilpailusarjoissa. Palkinnoista dokumentit ottivat leijonanosan.
Lontoossa asuva ranskalaissyntyinen maailmankansalainen Gabriel Gauchet (s. 1978) voitti Tampereen elokuvajuhlien pääpalkinnon Grand Prix’n lyhytelokuvallaan Tavalliset ihmiset (The Mass of Men, 2012). Gauchet’n fiktiivinen elokuva kertoo yhdestä Euroopan polttavimmasta yhteiskunnallisesta ongelmasta: työttömyydestä.
Tavalliset ihmiset alkaa kohtauksella, jossa 55-vuotias työtön Richard saapuu kolme minuuttia myöhässä tapaamiseensa työvoimatoimistoon. Byrokratian sääntöjen mukaan toimiva virkailija rankaisee häntä myöhästymisestä.
Lyhytelokuva iskee ajankohtaisuudellaan
Gauchet sanoo halunneensa tehdä elokuvan ajankohtaisista eurooppalaisten ihmisten huolista. Ne kulminoituvat tavallisen ihmisen näkökulmasta useimmiten työhön: sitä joko on tai yhä useammin ei.
– Olen yrittänyt päästä elokuvillani Tampereen juhlille muistaakseni kuusi kertaa, mutta nyt vasta tärppäsi. Ja kaikki on nyt mennyt tosi hienosti, kuten nähdään, kiitos vaan!
Tuomaristo kiitteli, että Gauchet pakottaa katsojan kyseenalaistamaan omia ennakkoluulojaan kertoessaan byrokratian halvaannuttamien kansalaisten turhautumisesta – samaan aikaan kun Eurooppa palaa. Tuomaristo totesi, että Tavallisten ihmisten kaltaisten lyhytelokuvien erityinen ominaisuus on niiden kyvyssä kertoa ajankohtaisia ja tärkeitä tarinoita ajastamme.
Kotimaisissa sarjoissa juhlivat animaatio ja dokumentti
Kotimaisen kilpailun alle 30-minuuttisten sarjan voitti Jenni Rahkosen surusta liikkeelle lähtevä ja yllättäviä käänteitä sisältävä animaatio Hänen tilanne (2012). Tuomariston mielestä tämä seitsemänminuuttinen ”elokuva saavuttaa henkisen tason kertoessaan ihmisyydestä, menettämisestä sekä surun kokemisesta ja siitä selviytymisestä”.
Lyhyen sarjan erikoispalkinnon sai Iiris Härmän 22-minuuttinen dokumentti Hiljaisen talven lapsi (2012). Se kertoo Katjasta, 24-vuotiaasta eläkeläisestä. Hän elää yksinäisyytensä vankilassa, jossa päivät kuluvat koiraa ulkoiluttaessa ja ikkunasta ulos katsellessa.
Yli 30-minuuttisten sarjan voitti Mika Ronkaisen ohjaama dokumentti Laulu koti-ikävästä (2012). Se kertoo isän ja pojan musiikillisesta retkestä yhteiseen tunnemuistiin ja suomalaisten Ruotsin-siirtolaisuuden historiaan.
Häätanssille erikoispalkinto
Yli 30-minuuttisten elokuvien erikoispalkinnon sai Mohamed El Aboudin dokumentti Häätanssi (2012). Se puhuu hylätystä ja syrjäytyneestä marokkolaisesta nuoresta naisesta Hindistä. Perhe syyllistää ja hylkää hänet, kun hän joutuu raiskatuksi 14-vuotiaana. Myös virallinen yhteiskunta tekee hänestä lainsuojattoman, koska perhe on pyyhkinyt hänet pois henkilötiedoistaan.
Ilman henkilöllisyystodistusta Hindi joutuu yhteiskunnan ulkopuolelle eikä saa elääkseen muuta kuin häätanssijan ja prostituoidun työtä. Hindi ei anna periksi, vaikka todellisuus on kovaa. Elokuvanteon jälkeen Hindin kova kohtalo on jatkunut entistä pahempana. Viime vuoden puolella hän joutui vankilaan, Aboudi kertoo.
Suomessa asuva Aboudi sanoo, että on hienoa saada tämä erikoispalkinto heti kansainvälisen naistenpäivän jälkeen – ja vielä Suomessa. Jälkimmäisellä maininnallaan hän viittaa Suomessa aluksi kohtaamiinsa tuotanto-ongelmiin. Häätanssi on Aboudin mukaan hätähuuto maailman kaikkien sorrettujen naisten puolesta.
Risto Jarva -palkinto jaettiin dokumenttien kesken
Tampereen elokuvajuhlien rahallisesti suurin palkinto (10 000 euroa) on Risto Jarva -palkinto. Se on Suomen huomattavimpia elokuva-alan tunnustuksia, joka jaetaan vuosittain uutta luovalle, sisällöllisesti omaperäiselle ja persoonallista ilmaisua osoittavalle elokuvalle.
Risto Jarva -palkinnolla on tarkoitus tukea nuorta lahjakasta elokuvan tekijää. Mika Kaurismäen ohjaama ja hänen veljensä Aki Kaurismäen käsikirjoittama ja näyttelemä Valehtelija (1982) voitti aikoinaan Tampereella juuri tämän palkinnon.
Tänä vuonna Jarva-palkinto jaettiin kahden dokumentin kesken. Voittajaelokuvat ovat Juan Reinan 6954 kilometriä kotiin (2012) ja jo kotimaisen yli 30-minuuttisten sarjan voittanut Mika Ronkaisen Laulu koti-ikävästä (2012)
Kaksi näkökulmaa maasta- ja maahanmuutosta
Molemmat voittoisat elokuvat kertovat toiseudesta. Tuomaristo arvioi, että nämä elokuvat käyvät keskenään dialogia. Ne kaksoisvalottavat kysymyksiä maasta- ja maahanmuutosta, juurista ja siitä, mitä kutsumme kodiksi ja kotimaaksi.
Kun Ronkaisen elokuva kuvaa suomalaisten suhdetta Ruotsin-siirtolaisuuteensa, Reinan elokuva kertoo Kongon sisällissotaa Ruandaan paenneesta yksinhuoltajasta Mukamusonista. Kolmen pakolaisleirillä vietetyn vuoden jälkeen Mukamusoni perheineen pääsee kiintiöpakolaiseksi Suomeen.
uutiskirje 
