Kesäisiä lukukokemuksia purjeveneessä
Läheltä piti, ettei vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Annika Lapintie joutunut laittamaan kesäsuunnitelmiaan uusiksi.
Runsas 2 000 ääntä enemmän vasemmistoliitolle eurovaaleissa olisi istuttanut Lapintien alkukesästä Brysselin koneeseen ja purjehdussuunnitelmat kesäisessä Turun ja Tukholman saaristossa olisivat saaneet jäädä. Tai ainakin ne olisivat lykkääntyneet elokuulle, Euroopan parlamentin lomakuukaudelle.
Nyt kun vasemmistoliitto menetti ainoan paikkansa Euroopan parlamentissa, listalta eniten ääniä saanut Lapintie on vapaa viettämään kesänsä kuten aina lapsesta asti, veneessä vetten päällä.
Tiivistahtisen eduskuntatyön lomassa ei ehdi paljoa lukea, joten talven kirjahankinnat jäävät enimmäkseen kesäisille veneretkille. Purjeveneessä on aikaa, jos sää ei toisin vaadi.
– Ja mikäpä on sen parempaa, kun olla kovassa myrskyssä kallionkolon suojissa ja lukea hyvää kirjaa.
Yhteiskunnallinen
Jan Guillou
Yhteiskunnallisesti virittynyt dekkarikirjallisuus on Lapintien lempilaji.
Erityisesti ruotsalaiset dekkaristit ovat paljon ruotsiksi lukevan Lapintien suosikkeja.
– Kirjoissa on salapoliisitarinan juoni, mutta oikeasti kerrotaan siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.
Lapintien suosiossa on Jan Guillou, kuuluisa ja hyvin myyvä monitoimimies. Rikosromaanien lisäksi Lapintien innostui Guilloun Arn-sarjasta, kun purjehdusretki suuntautui kanavien kautta Ruotsin suurille järville. Ne ovat varhaiseen keskiaikaan sijoittuvien tarinoiden tapahtumapaikkoja.
– Niissä kerrotaan myös Suomesta. Yhdessä kirjassa kuljetaan keskiaikaisen Turun puukaduilla.
Viimeksi Lapintie on lukenut Guilloulta Tjuvarnas marknad (Varkaiden markkinat). Salapoliisikirjan muotoon kirjoitettu tarina kertoo Lapintien mukaan ennen kaikkea ahneudesta.
– Rikkaat rikastuvat ja viis veisaavat yhteiskunnan heikompiosaisista.
Pohjaton ahneus ei kuitenkaan takaa hyvää elämää, Lapintie tulkitsee.
– Tosin onhan helpompi olla onneton ja sairas rikkaana, kuin onneton ja sairas köyhänä.
Vareksen seikkailut eivät kiinnosta
Myös Lisa Marklundin kirjat ovat kuluneet Lapintien käsissä, vaikka hän ei pidäkään tätä Guilloun veroisena yhteiskuntakriitikkona.
Myös dekkaristiparin Sjöval & Wahlön kirjat toimivat. Televisiosta pyörineet Beck-elokuvat ovat koukuttaneet jonkin verran.
Ehkä hieman yllättäen Lapintie ei ole innostunut kehutun Hennning Mankellin dekkareista. Ne eivät vain kolahda.
Yllätys ei sen sijaan ole, ettei Lapintie piittaa pätkääkään kotikaupunkinsa kuuluisasta ja hyvin myyvästä Reijo Mäestä.
Viinaan menevän yksityisetsivän Jussi Vareksen seikkailut Turun kaduilla ja kapakoissa eivät jaksa kiinnostaa.
– Juu ei. Kirjassa pitää olla useita kerroksia, jotta se on kiinnostava.
Ihmisyyden
ongelma
Nuorena Lapintie luki runsaasti P.C. Jersildin runsaasti keskustelua herättäneitä kirjoja.
Esimerkiksi Sielun silmin
-romaanissa kirjailija tarkastelee ihmisyyden ongelmaa. Minäkertojana toimii Ypsilon-niminen ruumiista irrotettu ihmisaivo.
Babels Hus (Baabelin talo) puolestaan käsittelee potilaiden epäinhimillistä kohtelua suureessa sairaalassa. Sairaalan esikuvaksi on ounasteltu Tukholman lähellä sijaitseva Solnan karoliinista sairaalaa.
Suomalaisista Lapintie kehuu Kari Hotakaisen ja hänen palkitun Juoksuhaudantiensä. Siitäkin löytyy salapoliisikirjamainen juoni ja yhteiskunnallinen ulottuvuus.
Juna ei ole
lukemista varten
Vaikka Lapintien taittaa Turun ja Helsingin väliä junalla, hän ei junassa tule lukeneeksi.
Matkat sujuvat rattoisammin Turun suunnan poliitikoista koostuvan junaporukan kanssa rupatellessa.
Seurueeseen kuuluvat Lapintien lisäksi Janina Andersson (vihr.), Marjaana Koskinen (sd.) ja Salosta junaan nouseva Katja Taimela (sd.).
Joskus samaan junaan osuvat myös kokoomuksen Ilkka Kanerva ja Petteri Orpo sekä keskustan europarlamentaarikko Hannu Takkula.
uutiskirje 
