Heikki Vuennon käsikirjoittaman ja Mikko Mattilan ohjaaman tv-filmin Lokakuun valoa (2009) alussa pelin henki on selvä: aikuisilla on viihteensä ja pojilla kolttosensa. Toimittaja Jape (Reino Nordin) saa hälyttävän puhelun ja kohtaa sen tiimoilta poliisikaverinsa (Antti Luusuanniemi). Tällä on säpinää sekä kaverin vaimon (Sari Lentonen) että kollegan (Laura Birn) kanssa.
Kännisten örinän jälkeen tapahtuu lievästi sanoen dramaattinen juonenkäänne. Hidastukset vievät tarinan orastavasta maakuntien saippuaoopperasta ja jännitysnäytelmästä jonnekin ihan muualle. Tarina muuttuu yhden miehen painajaismaiseksi kujanjuoksuksi siihen malliin, että menee aikamoiseksi surrealismiksi – termeille absurdi ja hirtehinen on käyttöä. Ei vain kauhean kamalan kankkusen mielenmaiseman kuvausta?
Mehevää groteskia huumoria sykkivät episodit seuraavat toistaan ja homma etenee yhä kauemmas sovinnaisen kolmio- ja intohimodraaman sekä rikosmysteerin alueelta. Jos kysymys on parodiasta, niin ei järin onnistuneesta sellaisesta.
Mustan komedian yöllisissä kohtauksissa on uusnoirin välkettä, tilaa on myös hersyville detaljeille. Illan varsinaiset piristäjät ovat Eeva Litmanen höperönä äitinä ja Rauno Ahonen rykivänä naapurina, jolle avautuu postiluukun kautta lennokas poliisisessio.
Lokakuun valoa. TV2 tiistaina klo 22.05
uutiskirje 
