Koko joukkueen puolesta

Vasemmistoliiton kansanedustaja Li Andersson arvioi, että henkilökohtaisessa elämässä ei koskaan ole erityisen sopivaa tai epäsopivaa hetkeä lähteä tavoittelemaan puolueen puheenjohtajuutta.

– Nyt siihen on tilaisuus. Tulevaisuudesta ei tiedä, hän perustelee lähtemistään puheenjohtajaehdokkaaksi.

Hän näkee, että juuri tämä ajankohta on erityisen tärkeä vasemmistoliitolle.

– On olemassa näkyvä ja aktiivinen vasemmistolainen liikehdintä ja koen, että minulla on sille annettavaa puheenjohtajana.

Anderssonille kokemus puoluetoiminnasta on osoittanut, että vasemmistoliitto on parhaimmillaan silloin, kun sen puheenjohtaja on osa yhteisöä.

– Olen aina ollut enemmän joukkuepelaaja, vaikka olenkin ollut paljon julkisuudessa. Puheenjohtajan tehtävä on vain edustaa joukkoa. Päätökset tehdään yhdessä.

Puolesta ja vastaan

Anderssonin mielestä vasemmistoliiton sisäinen tila on hyvä.

– Meillä on nyt keskustelukulttuuri, jossa kaikki pääsevät osallisiksi, hän sanoo.

– Puoluekokouksen jälkeen pitääkin keskittyä siihen, että saamme näkemyksiämme uuden yleisön tietoon.

Mediassa näkymistä Andersson pitää isona haasteena vasemmistoliitolle.

– Sosiaalinen media on hyvä paikka ja keino lisätä näkyvyyttä myös silloin, kun emme saa tilaa valtamediassa.

Oman roolinsa julkisuudessa hän arvioi olevan jakautunut.

– Sellaisillakin ihmisillä, jotka eivät tunne minua tai ajatuksiani, voi olla vahvoja mielipiteitä siitä, mitä olen ja ajattelen.

Punavihreät ja duunarit

Andersson pitää ongelmallisena sitä keskustelua, jossa vasemmistoliittolaiset jaetaan punavihreisiin ja duunareihin, ja nämä olisivat lähtökohtaisesti eri mieltä.

– Punavihreässä politiikassa seuraavan vaiheen pitää olla sen muotoileminen hyvin selvästi, ettei ole väliä, missä työmarkkina-asemassa olet, oletko korkeasti koulutettu tai duunari. On juuri vasemmistoliiton vahvuus, että meillä on niin monipuolinen äänestäjä- kuin jäsenkuntakin. Se on myös tekijä, joka erottaa meidät muista.

Hän pitää punavihreyttä vasemmistoliiton perustana.

– Vasemmistoliiton työllisyys- tai tulonjakonäkemyksiin on aina sisäänrakennettu se lähtökohta, että huomioimme ympäristön kantokyvyn ja ilmastonmuutoksen ja haluamme, että Suomeen syntyy lisää työpaikkoja kestävällä tavalla.

Toinen asia, jonka Andersson haluaa muuttaa, on se, että julkinen keskustelu asemoi vasemmistoliiton marginaaliin.

– Meille sanotaan, että teillä on tärkeä tehtävä mutta te puhutte marginaaliasioista. Tämä kuva meidän pitää rikkoa, koska politiikkamme ideahan on se, että haluamme turvata mahdollisimman korkeaa hyvinvointia mahdollisimman monelle, hän sanoo.

Hallitukseen

Andersson toteaa, että jokainen parlamentaarisessa järjestelmässä politiikkaa tekevä puolue tavoittelee hallituspaikkaa.

– Pitää tietenkin aina katsoa tapauskohtaisesti, millainen hallituksen kokoonpano ja hallitusohjelma on, ja arvioida, kuinka hyvät mahdollisuudet meillä on saada omat tavoitteemme läpi, hän sanoo.

– Nämä ovat varmasti politiikan vaikeimpia kysymyksiä. Pitää punnita, mikä on tarpeeksi hyvä kompromissi.

Hän pystyy näkemään vasemmistoliiton hallituksessa lähivuosina.

– Tämän hetken kannatuskyselyjä katsottaessa en pidä sitä ollenkaan mahdottomana. Mutta vaaleihin on vielä pitkä aika.

Ykkösenä eriarvoisuus

Selkeä ykkönen on eriarvoisuuden vähentäminen, kun Andersson listaa vasemmistoliiton keskeisiä tavoitteita.

– Siitä meidät tunnetaan ja siinä asiantuntemukseemme luotetaan.

Toinen tavoite on työllisyyden ja työelämän laadun parantaminen

– On tärkeää se, ettemme puhu vain työpaikkojen lisäämisestä vaan osoitamme myös olevamme asiantuntevin puolue puhuessamme työelämän arjesta, siis vaikkapa kauppojen aukioloajoista tai nollatuntisopimuksista.

Kolmas tavoite on demokratian säilyttäminen talouspolitiikassa. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kansallisomaisuus pitää säilyttää valtion omaisuutena ja pääosa keskeisistä hyvinvointipalveluista julkisesti tuotettuina.

– Silloin säilytetään kansalaisilla myös valta päättää niistä palveluista ja vaikuttaa siihenkin, että mahdollinen tuotto tulee kaikkien hyväksi eikä valu veroparatiisiin.