Vaalirahajupakassa on kokeiltu kaikkia paitsi yhtä keinoa. Olisiko siis lopulta totuuden aika?
Tuskin.
Hallitus antoi keskiviikkona eduskunnalle tiedonannon asiasta. Siinä ei mainittu sanallakaan olennaisinta, keskustan puoluetoimistossa perustettua Kehittyvien maakuntien Suomea, jota nyt epäillään talousrikoksista. KMS oli muutaman liikemiehen rahoittama yhdistys, joka ”maksullista arvovalintavaikuttamista” hyväksikäyttäen pyrki ostamaan samoille liikemiehille mieleisen hallituksen. Ja onnistui.
Tiedonannosta ja siitä käydystä keskustelusta voi päätellä, etteivät pääministeri Matti Vanhanen ja hallituspuolueet näe edelleenkään mitään ongelmaa skandaalin ytimeen kuuluvassa asiassa.
KMS:ää ei mainittu myöskään ylimpien moraalinvartijoiden vihreiden, Vasemmistoliittoa vanhemman puolueen, puheenvuorossa. Joku virhe tässä on oltava, kun vihreät tukevat Suomen keskustassa harjoitettua hämärätoimintaa mitään kysymättä.
Nyt tullaan tämän viikon ennen oli paremmin -osioon:
Helsingin kaupunginvaltuustossa räjähti poliittinen pommi juuri ennen vuoden 1984 kunnallisvaaleja. Rakennusliike Rakennus-Ruola ja venevalmistaja PR-Marin yrittivät lahjoa kaupunginvaltuutettuja puoltamaan yhtiöiden haluamia kaavamuutoksia Naurissaaressa. SKDL:n valtuustoryhmän puheenjohtaja Pekka Saarnio otti vastaan 30 000 markan rahakuoren. Itse hän ei rahoja pitänyt, vaan antoi ne Helsingin piirijärjestölle käytettäväksi vaalityöhön.
Raha ei vaikuttanut SKDL:n kantaan itse asiassa. Se vastusti saasteisen ja meluisan Itäväylän varteen kaavailtua asuntoaluetta.
Kun juttu paljastui, Saarnio myönsi heti kaiken. Hän oli äimänkäkenä ja pahoitteli sinisilmäisyyttään. Saarnio ja silloinen valtuustoryhmän puheenjohtaja Jouko Helin erosivat tehtävistään.
Pekka Saarnio oli yhden kauden pois kaupunginvaltuustosta, mutta teki paluun 1988 ja jatkaa valtuustouraansa aina vaan. Rehdistä vastuunkannosta hän ansaitsi liikanimen Reilu-Pekka.
Enää tällaisia kunnian miehiä ei ole. Nyt kysymyksessä on koko valtakunnan politiikan uskottavuuden mureneminen, mutta kukaan ei ole äimänkäkenä. Kukaan ei sano, että perkele, väärin tein. Kukaan ei poistu näyttämöltä sanoen, ei sota yhtä korpraalia kaipaa. Hyviä ihmisiä löytyy meidän liikkeestämme ja pyydä lähtiessään anteeksi liikkeelle aiheuttamaansa vahinkoa.
Juuri tällä viikolla, kaikista mahdollisista viikoista juuri tällä, hallitus sai kaksi kertaa luottamuslauseen eduskunnalta. Ei synny Reilu-Matteja eikä Korkeamoraali-Korhosia.
Professori Matti Wiberg Turun yliopistosta on jo jonkin aikaa koonnut politiikan sanakirjaa. Toivottavasti se ei ole vielä ehtinyt painoon, koska viime viikkoina poliittiseen sanastoon on tullut paljon uusia käsitteitä.
Ainakin näille Wibergin on määriteltävä selitys ennen kuin politiikan sanakirja on vuoden 2009 vaatimalla tavalla ajan tasalla:
Maksullinen arvovalintavaikuttaminen. Tokmanni. Ideapark. Maskun kalustetalo. Nova Group. Helsingin Mekaanikontalo. Taulukauppa. Tuppeensahattu lauta. Erikoishöylätty puutavara. Maaseudun kukkaisrahasto. Nuorisosäätiö.
Kun poliittinen keskustelu keskittyy nyt vain ja ainoastaan politiikan pöytätapojen ruotimiseen, niin jääköhän tässä samaan aikaan joitain asioita hoitamatta? Niin kuin nyt esimerkiksi tuo työttömyyden räjähdysmäinen kasvu, konkurssit, koko ajan pidentyvät leipäjonot ja uusimpana kolmannen sektorin työpaikkojen uhkaava raju väheneminen, kun sosiaalisten yritysten yhteiskunnalta saamaa tukea ollaan leikkaamassa.
Tuskin jää hoitamatta. Eivät nämä ole olleet korkealla asialistalla aikaisemminkaan.
uutiskirje 