Creedence Clearwater Revivalin laulaja-lauluntekijänä tunnetun John Fogertyn muistelmateos on musertavaa luettavaa. Onnenpoika on kuin pahimpien musiikkibisnespainajaisten greatest hits -kokoelma. Se on kuvaus härskistä taloudellisesta ja henkisestä hyväksikäytöstä ja niiden seurauksista – mutta myös selviytymisestä.
Toki muistelmissa puhutaan paljon myös musiikista, onhan Kalifornian Berkeleyssä vuonna 1945 syntynyt Fogerty 1900-luvun merkittävimpiä amerikkalaisia lauluntekijöitä.
Vuosina 1967–1972 CCR:ssa ja myöhemmin omillaan kuolemattomia swamp rock -kappaleita tehnyt Fogerty modernisoi folkin kadottamatta aiempien lauluntekijäsukupolvien henkeä. Onnenpojassa hän avaa suhdettaan musiikkiin ja laulunkirjoittamiseen hyvin seikkaperäisesti.
Suurimman huomion teoksessa vievät silti musiikin sivutuotteet.
Kun CCR nousi 1960-luvun lopun folk rock -aallon harjalle, tuntui kaikki olevan Fogertyn ulottuvilla. Pelkästään vuoden 1969 aikana CCR julkaisi käsittämättömät kolme albumia, joista jäi elämään rockstandardeja kuten Proud Mary, Bad Moon Rising ja Down On the Corner.
Tahti kertoo Fogertyn luomisvoimasta, mutta on sillä raadollisempikin selitys. Levy-yhtiönsä kanssa tehdyssä sopimuksessa Fogerty sitoutui tekemään vuosittain hurjan määrän kappaleita, ja tekemättä jääneet siirtyivät seuraavan vuoden kiintiön päälle.
Sopimus Saul Zaentzin johtaman Fantasy Recordsin kanssa sinetöi CCR:n ja erityisesti Fogertyn kohtalon ensilevystä lähtien. Seurasi vuosikausia kestävä sotku.
Sinisilmäisyyden ja petettyjen lupausten myötä Fogerty oli tilanteessa, jossa joku muu omisti hänen tekemänsä kappaleet ja keräsi voitot. Yksi absurdeimmista käänteistä oli, kun Zaentz haastoi soolouralle lähteneen Fogertyn itsensä plagioimisesta.
Fogerty kuvaa Zaentzin kylmäveriseksi kapitalistiksi, joka lakimiesarmeijansa avulla pumppasi parinkymmenen vuoden ajan Fogertya kuiviin.
Oikeusjuttujen seurauksena Fogerty masentui, alkoholisoitui ja jätti musiikin tekemisen vuosiksi. Myös välit entisiin yhtyetovereihin menivät. Onnenpoika onkin selvä terapiateos. Se on katkera vuodatus, mutta syystä.
Onneksi teoksen sävy muuttuu loppua kohti valoisammaksi. Ruutupaitarokkarin onni kääntyy, kun kuvaan astuu tuleva vaimo numero kolme, Julie.
Hänen ansiostaan Fogerty löytää elämänhalunsa, toisin sanoen kykynsä tehdä musiikkia. Alkaa vuosia kestävä paranemisprosessi, jonka aikana syntyy Fogertyn itseluottamuksen palauttava sooloalbumi Blue Moon Swamp (1997).
Myös Julie pääsee teoksessa ääneen. Hänen puheenvuoronsa tarjoavat Fogertyn persoonaan kiinnostavaa lisävalaisua.
John Fogerty: Onnenpoika. Suomentanut Ari Suramo. Otava 2016. 415 sivua.
lehti 