Näin provokatiivisesti kysyy onemorequestion -kollektiivin R.I.P. services -esitysinstallaatio. Se kuuluu parhaillaan Helsingissä menossa olevien URB festivaalin ohjelmistoon.
Urbaanin taiteen URB sukeltaa kaupunkimaisemaan ja yhteiskuntaan aikalaiskokemusten kautta. Se lupaa sekä vapauttavia että ahdistavia tunteita nostattavia kokemuksia. Katsoja voi osallistua teosten tekemiseen, olla seuraaja tai osallistua työpajoihin.
R.I.P. services -esitysinstallaatio lupaa auttaa varautumaan kuolemaan yksilöllisesti ja tahtoasi kunnioittaen. Voiko kuolemaa tuotteistaa ja miten pitkälle? Lääketiede mahdollistaa aikaisempaa pidemmän elämän. Vastuu vanhuudesta ja elämänlopun päätöksistä siirtyy yhä enemmän itselle.
Joonas Lahtisen johtaman itävaltalais-suomalaisen taidekollektiivin esityksessä jokainen katsoja johdatellaan miettimään reilun tunnin ajaksi kuolemaansa.
Lähestymistapa on analyyttinen, jopa kliininen: Ryhmä on tehnyt kuolemiseen liittyvät kotiläksynsä hyvin. Esitys käsittelee kuolemaa kuin mitä tahansa tuotetta. Se purkaa myös sellaisten ihmisten kokemuksia, jotka ovat olleet lähellä varmaa kuolemaa. Kuoleman hetken fyysisiä seurauksia kuvataan prosessina.
Kuoleman kohtaamisen tunnetilat kiteytetään viiteen erilaiseen aina vihasta ja epäoikeudenmukaisuuden tunteista lähtien. Kuoleman lähestyminen, vakava sairaus, pysäyttää ja pistää arvioimaan elämää uudella tavalla.
Jo esitykseen sisään ohjaaminen on yllätyksellinen. Katsojia pyydetään jättämään henkilökohtaiset tavaransa ja kenkänsä hänelle varattuun ruskeaan laatikkoon. Päälle laitetaan nimilappu.
Symbolisesti minuus riisuttuna ohjataan ”suureen saliin”, tyhjään tilaan. Esitys onkin sidoksissa tilaan, anonyymi, urbaani tila keskellä kaupunkia.
Videoinstallaatiossa pyörivät tuulimyllyt saavat uutta merkitystä yhdistettynä äänitteeseen, joka kertoo kuolemasta. Jokainen kuolee. Tässä yhteiskunta kohtelee tasa-arvoisesti, vaikka elämässä tai kuolemassa näin ei ole.
Esityksessä otetaan kantaa myös rahaan. Se on rajallinen resurssi ja vanhenemisen myötä tuleva raihnaisuus ja sairastaminen maksavat yhteiskunnalle. Ja kuinka kauan yhteiskunta maksaa sairastamisen? Moni kuolee ulkoistettuna, ei omassa kodissaan läheistensä ympäröimänä.
Katsojalta kysytään, että miten sinä haluaisit kuolla. Siinäpä sitten mietit ohuella patjalla maaten.
Osa osallistujista kuulutetaan nimellä asiakashaastatteluun, jossa kysytään kuolemanpelosta. Kysymykset pohjautuvat saksalaiseen psykologiseen testiin kuolemanpelosta ja arkisten asioiden kokemisesta, kuten miten paljon pelkäät muiden armoille joutumista, syöttämistä, raihnaisuutta tai kuoleman jälkeisiä tapahtumia.
Testin tulokset jokainen saa mukaansa. Teatterikollektiiviin kuuluva haastattelija kertoo, että mitään kyselyn tuloksia ei tallenneta eikä niitä käytetä hyväksi.
Esitys on korostetun tunteeton ja ilmeetön, mutta samalla hyvin arkinen. Katsoja pysäytetään miettimään kuolemaansa etäännyttämällä se faktoiksi, luvuiksi ja prosesseiksi. Faktateatteria se ei kuitenkaan ole. Se on eräänlainen performance, jonka kollektiivi ja osallistujat tuottavat reilun tunnin kuluessa.
Esitykseen voi suhtautua myös mustana huumorina, nähdä sen koomiset piirteet. onemorequestion -kollektiivin R.I.P. services –esitysinstallaatio on kiinnostava kokemus.
Kuolemaakin voi käsitellä ikään kuin kepeästi ja ulkoistaen, mutta samalla avata kuolemaan liittyviä pelkoja ja tabuja. Tunteiden kokeminen jää katsojalle itselleen.
onemorequestion –kollektiivi: R.I.P. services
Alppitalo, Helsinki
Käsikirjoitus, esitys: Joonas Lahtinen
Dramaturgia, käsikirjoitus: Luzie Stransky
Esitys, käsikirjoitus: Mikko NiemistöTila- ja valosuunnittelu: Eero Erkamo
Ensi-ilta 4.8 ja esitykset 5. – 7.8.
Juttua päivitetty 8.8. Tekijäluetteloon lisätty tila- ja valosuunnittelija Eero Erkamo
uutiskirje 
