Suomen Kansallisteatteri, Willensauna. Ari-Pekka Lahti: Kaukana paha maailma. Ohjaus: Tuomo Aitta. Lavastus ja puvustus: Katri Rentto. Valaistus: Harri Kejonen. Musiikki: Tuomas Rounakari / Shamaaniviulu. Rooleissa: Johannes Korpijaakko, Esa-Matti Long, Jarkko Lahti, Antti Holma, Jari Virman, Eero Milonoff, Juha Varis, Tuomas Rounakari.
Ari-Pekka Lahti on kirjoittanut oman ikäluokkansa, vähän yli kolmekymppisten miesten tarinan. Avioeroperheiden lapset etsivät itseään alusta asti. Ainoa oikea perhe syntyy tiiviistä kaveriporukasta, jossa kaikkea uskalletaan yhdessä. Kaukana paha maailma on tähän päivään tuotu Seitsemän veljestä.
Lahti hallitsee selvästi sekä ikäluokkansa analysoinnin, että Aleksis Kiven teoksen. Lopputuloksena on vahva teksti, joka puhuttelee katsojaa. Vaikka välillä karkeuksia viljeleekin.
Lahti on rakentanut seitsemästä kaveruksesta tämän päivän veljekset. Yhteisöllisyys ei ole heille samalla tavoin pakon sanelemaa kuin Kiven veljeksille, mutta pääpiirteet ovat samat. Siihen lähimpään voi aina turvata ja yhdessä uskaltaa enemmän, niin hyvässä kuin pahassakin. Yhdessä voidaan juosta Eurooppa ympäri ja ottaa ne ensikännit, mutta saman yhteisöllisyyden paine ajaa tekemään myös typeryyksiä. Ryypätään, tapellaan ja käydään huorissa – kun kerran noi toisetkin.
Kaukana paha maailma on täynnä vahvoja roolisuorituksia, jotka peilaavat mallinsa Kiven Seitsemästä veljeksestä. Juha Varis Eerona on varsinainen liukas luikku, niin fyysisesti kuin supliikkinsakin puolesta. Eeron yhteiskuntakritiikki ja talvisodan hengen maahan lyönti ovat riemastuttavaa katseltavaa.
Johannes Korpijaakon Juhani on luonteeltaan jähmeä ja raskasmielinen, mutta porukan päänä ja jollain tavoin vahvimpana hänen tehtäväkseen muodostuu myös miehisyytensä todistaminen uudestaan ja uudestaan. Pohjimmiltaan Juhani kuitenkin kaipaa ainoastaan omaa perhettä. Korpijaakon vahvuus on ehdottomasti vähäeleisessä ja koruttomassa kerronnassa, jolle hän kykenee antamaan hahmon.
Yhteisöllisyyden uhri on myös Timo, porukan pelle ja herkin jäsen, joka on aina muiden vietävissä. Eero Milonoff piirtää Timosta tarkan ja epätoivoisen kuvan, jossa toivollakin vielä on sijansa.
Kaukana paha maailma osoittaa, kuinka nuorilla on koko elämän paletti käsissään. Se näyttää myös, kuinka harva sen asian ymmärtää. Maaliin tuloa tärkeämpää on matkalla olo, ja matkalla moni unelma pirstaloituu. Lopulta jää vain toive siitä, että olisi edes joku jolle puhua.
Jarkko Lahden Tuomas on bisnesmies, joka kiihtyy helposti eikä kestä arvostelua. Lauri (Timo Virman) möyrii pitkin metsiä linkolana, kunnes elämä jämähtää lasitetulle parvekkeelle.
Antti Holman Simeoni, pappismies etsii itseään ja toisia, menettäen uskonsa siinä sivussa. Aapo (Esa-Matti Long) on psykiatri, joka ei saa omaa elämäänsäkään järjestykseen.
Lopulta Simeoni saa saarnata miltei maailmanlopun ja Juhani on vanha mies.
Kaukana paha maailma on hieno näytelmä, jonka jännite kantaa alusta loppuun. Tuomo Aitan ohjaus ei pysähdy missään kohtaa, mutta välillä seassa on tyhjäkäyntiä. Vasemmistolaisten ajatusten ja ympäristöteemojen kanssa painivat nuoret miehet tuovat elämänmakua Willensaunaan.
Näyttelijöille ei ole tarjottu helppoa työtä, kaksituntinen väliajaton, Kaukana paha maailma on erittäin fyysinen näytelmä, jossa ei paljoa pysähdellä.
Musiikin näyttämölle tuo Tuomas Rounakari, niin lukkarin kuin saatanankin roolissa.
Katri Rentton lavastusta on hienoa katsella. Maapallo, maailmankaikkeus ja se kaikista arkisinkin ympäristö on luotu hienosti. Pallomaisen lavastuksen ansioista Kaukana paha maailma sopii hyvin Willensaunaan. Kerrankin on aidosti mahdollista nähdä mitä näyttämöllä tapahtuu. Lavastusta täydentää Harri Kejosen upea valaistus, joka onnistuu muuttamaan koko näyttämön hetkessä toiseksi paikaksi.
uutiskirje 