Valtiovarainministeriön valtiosihteeri Martti Hetemäki sähköisti politiikan kesäkeskustelun vaatimalla äsken Suomeen lisää matalapalkkatöitä, jotta työllisyysasteen eroa muihin pohjoismaihin saataisiin kurottua umpeen.
– Meillä on pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta, sen etuudet ja palvelut, mutta työllisyysaste on eteläeurooppalainen, hän väitti Helsingin Sanomien haastattelussa.
Myöhemmin hän jatkoi aiheesta kolumnissa ministeriön verkkosivuilla. Hetemäki kirjoitti pitkään työttömänä olleen tuottavuuden uudessa työssä voivan olla alussa matala, ja siksi kukaan ei ole valmis palkkaamaan häntä edes työehtosopimuksen alimmilla palkoilla.
”Sama voi päteä nuoriin, joilla ei ole vielä työkokemusta ja maahanmuuttajiin, joiden on sopeuduttava uusille työmarkkinoille. Saksan ratkaisu on ollut ns. minijobit, joissa tuntipalkka voi olla muutama euro, jota sosiaaliturva täydentää.”
Suurten palkkaerojen ja hyvän työllisyysasteen yhteyden torjui tuoreeltaan muun muassa professori Markus Jäntti.
Pohjoismaat todistavat toista
Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimuskoordinaattori Merja Kauhanen kirjoittaa keskiviikkona PT:n blogissa pohjoismaiden olevan päinvastoin hyviä esimerkkejä siitä, ettei palkkaerojen ja matalapalkkatyön osuuden kasvu ole välttämätön edellytys parempaan työllisyysasteeseen pääsemiseksi, pikemmin päinvastoin. Pohjoismaat ovat pienten palkkaerojen maita, joissa työllisyysasteet ovat olleet ja ovat edelleen kansainvälisesti verraten hyvin korkealla tasolla.
Ruotsin työllisyysaste 75,5 prosenttia oli EU:n korkein vuonna 2015. Norjan työllisyysaste oli 74,8 prosenttia ja Suomenkin 68,5 EU:n yhdeksänneksi korkein. 28 EU-maan keskimääräinen työllisyysaste oli 65,6 prosenttia vuonna 2015.
Pienimmät palkkaerot
Palkkaeroissa pohjoismaat kuuluvat OECD-maiden pienimpiin. Myös matalapalkkaisten työntekijöiden osuudet ovat Pohjoismaissa EU-maiden alhaisimpia. Vuonna 2010 EU:ssa keskimäärin liki 17 prosenttia kokoaikaisista palkansaajista oli matalapalkkaisia eli heidän tuntiasionsa oli alle kaksi kolmasosaa mediaanituntiansioista. Vastaava osuus korkeimman työllisyysasteen Ruotsissa oli vain 2,5 prosenttia.
Miksi Suomen työllisyysaste on kuitenkin muita pohjoismaita huonompi?
Merja Kauhanen kirjoittaa, että pohjoismaissa tehdään selvästi enemmän osa-aikatyötä kuin Suomessa. Jos työllisyysastetta tarkastellaan kokoaikatyöllisyydellä mitattuna, ero kaventuu selvästi tai jopa häviää kokonaan.
Julkinen sektori työllistää enemmän
Toinen ero on julkisen sektorin työllisyysosuuksien suuruus, joka Suomessa on ollut muita alhaisemmalla tasolla. Tanskassa ja Norjassa julkisen sektorin osuus työllisistä oli noin 35 prosenttia vuonna 2013 ja Ruosin noin 28 prosenttia. Suomessa se oli 27 prosenttia.
Ruotsin ja Suomen eroon vaikuttaa sekin, että Ruotsissa finanssipolitiikka on elvyttävää, Suomessa kiristävää.
lehti 