Kansan Uutiset kirjoitti 7.10. vasemmistoliiton vähimmäistuloa koskevasta keskustelutilaisuudesta. Jutun päähenkilöksi oli nostettu Palvelualojen ammattiliiton puheenjohtajan henkilökohtainen varajäsen Niina Koivuniemi.
Koivuniemen mukaan, jos vasemmistoliiton esittämä 10 euron vähimmäistuntipalkkaesitys sattuisi menemään läpi, työnantajat alkaisivat maksaa kymmentä euroa tunnilta niillekin, jotka saavat enemmän palkkaa.
Mihin tuo pelko perustuu? Sitä artikkelissa ei kerrottu, kuten ei kerrottu myöskään itse keskustelutilaisuudessa. Ei, vaikka asiasta kysyttiin lukuisia kertoja. Vaikutelmaksi jäi, että pelkotilaa ylläpitävät käsitykset, joista on vaikea puhua.
Enkä yhtään ihmettele. Maailmasta kun ei löydy maata, jossa näin olisi käynyt. Vähimmäispalkkajärjestelyllä on toki vaikutusta palkkajakauman alapäähän, mutta muut vaikutukset ovat jääneet hyvin pieniksi myös sellaisissa maissa, joissa työehtosopimusten sitovuus on vähäinen.
Miksi tällaista argumenttia sitten käytetään? Sitä minä en tiedä, mutta ay-liikkeen uskottavuutta tällaiset väitteet eivät lisää. Kuten ei lisää sekään, että ay-liike ei vieläkään halua ratifioida Euroopan sosiaalisen peruskirjan artiklaa 4.1., jonka mukaan palkalla on tultava toimeen. Kaikki muut Suomeen verrattavat maat ovat sen tehneet jo kauan sitten.
Ratifiointi oli lähellä vuoden 2002 neuvottelukierroksella. Sitä lähestyttäessä syksyllä 2001 SAK:n lakimies Olavi Sulkunen esitti SAK:n kantana, että ratifioinnille ei ole estettä. Valitettavasti siitä kannasta ei tullut maan kantaa, ja sittemmin tästä kannasta ovat vetäytyneet myös keskeiset työntekijäjärjestöt.
Syynä siihen ei ole Niina Koivuniemen esittämä uhkakuva, vaan ihan muut syyt. Mitä ne ovat, siitä pitäisi nyt ottaa selvää.
Erkki Laukkanen
SAK:n ekonomisti
uutiskirje 
