Mauno Suntioinen vastasi minulle (KU 18.11.) perustuloasiassa ja puolusti perustuloa. Vastaan tässä paitsi Maunolle niin muillekin perustulon kannattajille. Olen samaa mieltä siinä, että pienituloiselle lisäraha on aina avuksi, on se sitten minkä nimistä rahaa tahansa. Mutta nyt pitää hakea kestäviä ratkaisuja, ja perustulo ei ole sellainen.
Tietysti kyse on siitäkin, millaista perustuloa halutaan. Björn Wahlroos kannattaa perustuloa, koska hänen mielestään on turha haaveilla palkoista, joilla elää. Nallen mielestä siis yritysten on voitava maksaa pieniä palkkoja, mutta yhteiskunnan kassasta voidaan maksaa sen verran lisää, että yhteiskuntarauha säilyy.
Ääriliberalistinen ja oikeistolainen ajatuspaja Libera kannattaa myös perustuloa, pitkälti Wahlroosin hengessä. Ja onhan myös nykyinen oikeistohallitus perustulon kannalla. Ja kun vielä vasemmistoliittokin kannattaa perustuloa, niin miksi ei taivas aukea?
Ehkä siksi, että koko perustuloidea on täysin raakile. Vasemmistoliiton perustulomallille on annettava se tunnustus, että sen rahoituksellistakin pohjaa on mietitty vakavasti.
Nimittäin kaikki sosiaaliturva, etuudet ja julkiset palvelut edellyttävät myös vankkaa rahoituspohjaa, joka yleensä on verotus. Mutta kun tähän talousjärjestelmään kuuluvat myös suhdannevaihtelut ja kriisit, niin etuudetkin voivat joutua uhatuksi.
Keväällä 2014 vasemmistoliitto lähti nostelemaan hallituksesta, kun hallituskumppanit alkoivat leikata lapsilisiä. Eihän mikään estä leikkaamasta perustuloakaan, jolloin taas pienituloiset ovat kärsijöinä.
Tällä haluan sanoa sitä, että perustulo on yhtä haavoittuva systeemi kuin työpaikan pysyvyys. Taantuman aikana perustulo ei ole sen turvallisempi, koska se perustuu verorahoitukseen.
Sosialismi ei minua pelota ja olen valmis keskustelemaan siitä pitkäänkin. Mutta muistutan, että tuossa itänaapurissa oli aikanaan jonkinlainen sosialismin harjoitelma, josta ei sitten paljon iloa ollut ja kävi niin kuin kävi.
Ele Alenius ja Ilkka-Christian Björklund kyllä yrittivät jo 70-luvulla käynnistää sosialismikeskustelua, mutta silloinen vasemmistoväki ei ollut siihen valmis. Kuinkahan olisi nyt?
Työttömyyttä, pätkätöitä, osa-aikaisuuksia, kausitöitä, keikkahommia ja muuta silppua on ollut iät ajat, eivät ne ole tämän päivän riesa. Ehkä niistä nyt puhutaan sen takia, että maisteritkin voivat joutua kärsimään niistä?
Kahdeksan tunnin työpäivät ja toistaiseksi voimassa olevat työsuhteet ovat itse asiassa vasta sotien jälkeisen ajan herkkua. Vielä 60-luvulla suomalaisten enemmistö asui maalla, ja pienviljelijät olivat maatalouden enemmistönä. Heille pätkätyöt ja keikkahommat olivat todellisuutta koko elämän ajan. Mikä tässä nyt on niin uutta, että pitää kohkata perustulosta?
Aulis Ruuth
Porvoo
uutiskirje 
