On positiivista, että valtiovalta on pahoitellut julkisesti lastensuojelun sijaishuollon turvaverkossa ja valvonnassa tapahtuneita laiminlyöntejä. Luin surullisena nimettömän Kalevassa hiljan julkaistun omakohtaisen kertomuksen koulukiusaamisen ja ymmärtämättömän sosiaalihuollon seurauksista mielenterveysongelmista kärsivän nuoren elämässä.
Kirjoittaja tiivisti: he eivät tarvitse vain aineellista ravintoa ja huolenpitoa vaan ennen kaikkea rakkautta ja tunnetta, että heistä välitetään.
Koen, että ministeri Rehulan anteeksipyyntö on pirun retoriikkaa, jos se ei johda mihinkään muutokseen yhteiskunnan haavoittuvaisimpien ryhmien oikeuksien valvonnassa. Myös korvaukset olisivat paikallaan, jos kerran Suomessa on varaa satsata Talvivaara-uhkapeliinkin 100 miljoonaa. Rahaa löytyy kun halutaan lisää guggenheimeja tai luontoa saastuttavia eli lyhytnäköisesti hyödyllisiä työpaikkoja.
Nyt on korkea aika oppia historiasta ja satsata riittävästi rahaa valvontaan.
Haluttomuus suunnata riittäviä resursseja taloudelle ei-niin-tuottavien ryhmien inhimillisen hoivan ja puolustamisen varmistamiseksi tiivistää kieroutuneen talouspolitiikan: verovaroja siirretään niitä vähiten tarvitseville argumentilla että se lopulta hyödyttäisi kaikkia. Näitä hyötyjä ei ole nähty 30 vuoden jälkeenkään, ilmiö, joka selittää kansan syvän tyytymättömyyden vaaliuurnilla.
Varsinkin oikeisto vähättelee etukäteen kotihoidossa mahdollisesti ilmenevää voitonmaksimointia ja niin huostaan otettujen lasten hoidon kuin vanhushoivan valvontatarvetta. Aina nostaessani valvontakysymyksen esiin, saan vakuutteluja, että niin sanottu ”omavalvonta” on kohdillaan ja näitä yrittäjien itse laatimia valvontasuunnitelmia seurataan. Jos tällainen luottamus ei toiminut näiden nyt keski-ikäisten ”holhokkien” kohdalla, joita käytettiin sumeilematta työvoimana tai joita aliruokittiin, miten asiat olisivat nyt paremmin?
Uusliberalististen ekonomistien johtava ajatus on, että yhteiskunta hyötyy eniten, kun yrittäjät ajattelevat omaa etuaan ja voittoja ja näin luovat talouskasvua. Omavastuun ja yksilönoikeuksien painottaminen ajallamme edistää vielä yhteisöllisiä entisaikoja enemmän eetosta, jossa jokainen ”huolehtikoon itsestään” ja jossa vähätellään vahvempien taipumusta käyttää hyväkseen heikompia.
Sehän on lisäksi kapitalismin ydin. Se hyväksyy halpatyövoiman ja neuvotteluvallassaan heikkojen hyväksikäytön kuten nykyhallituksen asenne työttömien kyykytykseen ja pakkotyöhön osoittaa.
Vaikka joukossa olisi kuinka tahansa monta inhimillisesti suuntautunutta hyvää yrittäjää, pelkkä tilaisuus oman edun lisäämiseen tekee tilaisuudesta varkaan. Toisaalta yksikin vanhusta tai huostaan otettua väärinkohteleva tapaus on liikaa.
Nyt on korkea aika oppia historiasta ja satsata riittävästi rahaa valvontaan. Taidanpa tehdä uuden valtuustoaloitteen resurssien lisäämisestä valvontaan, nyt kun yhä useampia dementikkoja ja huostaanotettuja lapsia siirretään kaupallisen voitontavoittelun piiriin.
Kaarina Kailo
Oulu
uutiskirje 
