Tiistaina julkistettu talouspolitiikan arviointineuvoston raportti (suomenkielinen yhteenveto alkaa sivulta 22) voi olla katkeraa luettavaa erityisesti pääministeri Juha Sipilälle sekä perussuomalaisille. Molemmat ovat jo pitkään hokeneet, ettei uusia leikkauksia tarvitse tehdä vastauksena valtiovarainministeri Petteri Orpolle, jonka leikkaushaarukka on 1–2 miljardia euroa.
Raportin mukaan hallitus ei saavuta keskeisiä tavoitteitaan. Se on osittain omin toimin pahentanut julkisen talouden tilaa ja siksi lisäleikkaukset ovat edessä.
Neuvosto on samaa mieltä ennustelaitosten kanssa siitä, että Suomen taloudessa on käynnistynyt hidas kasvu. Se ei kuitenkaan riitä. Ja sitten tulee märkää rättiä hallitukselle:
”Viimeisten ennusteiden mukaan hallituskauden lopussa vuonna 2019 työllisyysaste kohoaa 69,7 prosenttiin. Hallituksen asettaman 72 prosentin työllisyystavoitteen saavuttaminen näyttää siten erittäin epätodennäköiseltä.”
Tämä muun muassa siksi, että:
”Pitkäaikaistyöttömyyden kasvu on luonnollinen seuraus pitkittyneestä taantumasta, mutta merkitsee myös sitä, että työttömyys tullee laskemaan hitaasti vaikka työvoiman kysyntä alkaisi kasvaa.”
Velkaa ja alijäämää lisää
Vuodesta 2008 vuoteen 2016 julkisen sektorin bruttovelka kasvoi 32,7 prosentista 64,3 prosenttiin. Viime vuonna julkisyhteisöjen rahoitusalijäämä oli 2,4 prosenttia suhteessa BKT:hen.
Neuvosto arvioi, että tänä vuonna julkisen talouden alijäämä kasvaa kilpailukykysopimukseen liittyneiden veronalennusten seurauksena. Suhdanteiden vaikutuksesta puhdistettu julkisen sektorin rakenteellinen alijäämä oli vuonna 2016 1,2 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Tänä vuonna sen ennakoidaan kasvavan 1,6 prosenttiin ja olevan vielä vuonna 2019 1,1 prosenttia.
Hallituksen arviota kiky-sopimuksen työllisyysvaikutuksista neuvosto pitää yliampuvana. Kaiken tämän takia:
”Vielä epätodennäköisempää on saavuttaa julkisen talouden suunnitelmassa asetettu rahoitusasematavoite, jonka mukaan julkinen talous olisi tasapainossa vuonna 2019”, neuvosto tylyttää yhtä hallituksen tärkeintä tavoitetta.
Tästä seuraa se, että:
”Jotta hallituksen oma tavoite julkisen talouden tasapainosta saavutettaisiin, tulisi julkisen sektorin tuloja kasvattaa tai menoja pienentää tämän lisäksi vielä 1,1 miljardilla eurolla.”
Eli juuri niin kuin Orpo on koko ajan sanonut, mutta Sipilä ja Timo Soini ovat väittäneet vastaan.
Ensin vaalit, sitten leikkaukset?
Neuvosto jatkaa:
”Ilman uusia toimenpiteitä on epätodennäköistä, että työllisyys ja veropohja kasvaisivat niin voimakkaasti, että se riittäisi finanssipoliittisten tavoitteiden saavuttamiseen. Mikäli näihin tavoitteisiin edelleen pyritään, hallituksen tulisikin pikaisesti luoda yksityiskohtainen ja toteutettavissa oleva suunnitelma julkisen talouden sopeutukselle kohti asettamiaan tavoitteita. Uskottava ja perusteltu suunnitelma auttaisi myös sitoutumista pitkäjänteiseen finanssipolitiikkaan.”
Hallituksen pitäisi siis tehdä uusi suunnitelma uusine leikkauksineen heti kuntavaalien jälkeen pidettävässä hallitusohjelman puolivälitarkastelussa ja kehysriihessä. Tämä samaan aikaan, kun perussuomalaiset mitä todennäköisemmin nuolevat haavojaan raskaan vaalitappion jälkeen.
– Strategista johtamista noudatetaan jo lähes kaikille muilla elämänaloilla, nyt oli korkea aika tuoda se myös politiikkaan, pääministeri sanoi esitellessään hallitusohjelman eduskunnalle 2.6.2015.
Strategi-Sipilän lisäksi nyt tarvitaan taktikko-Sipilää, ettei hallitus karahda täysin kiville jo puolivuotissynttäreillään.
uutiskirje 
