Sosiaaliturvan ja tulonsiirtojen kriitikot puhuvat usein siitä, kuinka liian antelias sosiaaliturva passivoi ihmisiä. Yhtä hyvin voisi kuitenkin väittää, että nimenomaan nykyinen tukien liian heikko taso passivoi ihmisiä. Syrjäytymisen ja passivoitumisen ehkäisemiseksi olisikin tärkeää, että perusturvan tasoa nostettaisiin tuntuvasti.
Samalla olisi myös syytä saada sosiaaliturvan taso vastaamaan niitä kansainvälisiä sopimuksia, jotka Suomi on ratifioinut. Kansainväliset sopimukset määrittelevät sosiaaliturvaetuuksien hyväksyttäväksi vähimmäistasoksi 50 prosenttia maan mediaanituloista. Suomen oloissa tämä tarkoittaisi reilusti yli tuhannen euron kuukausittaista perusturvaa.
Sosiaaliturvaetuuksien vähimmäistasoa on nostettava. Samalla sosiaaliturvaa olisi myös uudistettava niin, että huomioitaisiin yhteiskunnan muutos, rakenteellisen työttömyyden kasvu ja epätyypillisten työsuhteiden yleistyminen. Tilapäisen työn ja sosiaaliturvan yhdistämisen tulisi olla nykyistä helpompaa. Lisäksi olisi tarpeellista synnyttää keskustelua siitä, kuinka optimaalisia nykyiset tukimuodot ovat ja miten niitä voisi uudistaa.
Sosiaaliturva kaipaa perusteellista uudistusta.
Hyvä esimerkki tukijärjestelmästä, joka ei välttämättä toimi optimaalisesti, on asumistuki. Eräs asumistuen keskeinen ongelma on siinä, että asumistuki siirtyy vuokriin. Korkea vuokrataso johtuu osittain juuri asumistuesta. Näin siis pienituloisten ruokakuntien avustamiseksi kehitelty tuki on päätynyt hyödyttämään kiinteistösijoittajia. Lisäksi asumistuki kannustaa ihmisiä asumaan yksin. Tämä taas lisää yksiöiden kysyntää ja vääristää vuokratasoa entisestään.
Asumistuki olisi syytä korvata kaikille pienituloisille täysi-ikäisille suunnatulla korvamerkitsemättömällä elämistuella. Elämistuki voisi määräytyä tulojen mukaan niin, että aivan pienituloisimmille, esimerkiksi opiskelijoille ja peruspäivärahan tai työmarkkinatuen varassa sinnitteleville työttömille, se olisi esimerkiksi 500 euroa kuussa. Henkilön tulojen kasvaessa elämistuen määrä laskisi. Näin järjestelmä ei tulisi liian kalliiksi.
Asumistuen korvaava elämistuki olisi myös odotettu askel toimivan perustulon suuntaan. Samalla toimeentulotuen tarve vähenisi. Asumistuen tavoin myös toimeentulotuki on ongelmallinen tukimuoto. Toimeentulotuen taustalla vaikuttavaa ajattelua voisi luonnehtia agraariseen maailmaan sopivaksi: Niukoista resursseista jaetaan eniten tarvitseville, eikä pitäjän avustuksia liikene sille jolla on vielä kellarissa omiakin perunoita.
Nykyisessä yltäkylläisyyden maailmassa on kuitenkin mieletöntä vaatia huono-osaisia realisoimaan vähäistä käyttöomaisuuttaan. Ei myöskään ole perusteltua, että pienituloisilta käytännössä viedään mahdollisuus pienimuotoiseen säästämiseen tai että heitä pidetään viranomaisten suurennuslasin alla.
Sosiaaliturva kaipaa perusteellista uudistusta. Valvonnan ja niukkuuden kulttuurin sijasta tarvitsemme sellaisen sosiaaliturvajärjestelmän, joka mahdollistaa vapaiden ja autonomisten ihmisten aktiivisen toimijuuden yhteiskunnassa.
Sosiaaliturvan uudistaminen nykyistä inhimillisemmälle ja kansainvälisten sopimusten edellyttämälle tasolle piristäisi myös talouselämää. Pienituloiset kotitaloudet käyttävät hyvin suuren osan tuloistaan kulutukseen. Tämä loisi myös jonkin verran uusia työpaikkoja.
Juuso Koponen
Järvenpää
uutiskirje 
