Ranskan porvarillisen vuoden 1789 vallankumouksen ihanteet olivat pitkään länsimaisen yhteiskunnan ohjenuorana vapauden, veljeyden ja tasa-arvoisuuden saavuttamiseksi. Tulokset olivat välillä huonoja, mutta välillä todella hyviäkin, kuten toisen maailmansodan jälkeen vuosina 1945–1980.
Reaganin ja Thatcherin valtaantulo ja Neuvostoliiton totaalinen yhteiskunnallinen mahalasku aikaansaivat uusliberalistisen talousvallankumouksen, joka kiihtyvällä vauhdilla tuhoaa ihmisyyttä. Suomessakin tilanne alkoi riistäytyä käsistä jo Ahon ja Lipposen hallitusten aikoina, ja nyt on tavalliset kansalaiset SOS-hallituksen katastrofipäätösten ja päätösyritysten ansiosta täysin sotkettu suohon.
Kunnissakin riittää poliitikkoina näitä ”hyödyllisiä idiootteja”, jotka orjallisesti julistavat vain yhtä valtaapitävien totuutta. Ja valtamedia peesaa, esimerkiksi Suomen Kuvalehden päätoimittaja Ville Pernaa kirjoittaa 3.2. pääkirjoituksessaan SDP:stä, että se on ei-puolue, että se peruuttaa soten, ammatillisen koulutuksen uudistukset ja kaiken muun, jopa päättää palata mustavalkotelevisioon. Voiko tarkoitushakuisempaa tekstiä enää päätoimittajatasolta löytää Suomesta?
Eihän mikään puolue Suomessa ole palaamassa 1960-luvulle (tai ehkä kokoomus, mutta 1800-luvulle). Uudistuksia pitää tehdä, mutta typeriä ja yhteiskunnalle taloudellisesti ja henkisesti kalliita ”uudistuksia” voidaan ja pitää vastustaa ja esittää niihin korjauksia.
Sotesta on tulossa, jos SOS-väki saa sen läpi, täysi sekasotkuhimmeli, jossa on unohtunut tärkein eli kansalaiset. Yhtiöittämiskiiman myötä kaikki demokraattinen kontrolli asioista katoaa ja veroparatiisiyhtiöt kuppaavat suomalaisten veroeurot mustaan aukkoonsa.
Hannes Mikkola
Loimaa
uutiskirje 
