Maastopyöräily, erityisesti läskipyöräily, on yleistynyt parin viimeisen vuoden aikana. Yhteentörmäyksiä eri liikuntamuotojen kanssa tulee väistämättä, mutta silti uskon kaikkien sopivan maastoon nauttimaan harrastuksestaan.
Moottorikelkkailijat ajavat pääosin merkittyjä reittejä, mutta myös laittomia reittejä löytyy. Läskipyöräilijälle kelkkailijoiden urat ovat hyviä siirtymätaipaleita, kunhan muistetaan noudattaa varovaisuutta ja kunnioittaa toisia. Pyörällä liikkuva kuulee lähestyvän moottorikelkan huomattavasti aiemmin kuin kelkkailija saa näköyhteyden pyöräilijään. Pyöräilijällä on hyvin aikaa siirtyä sivuun ja antaa kelkkailijalle tilaa.
Asuma-alueilla risteilee runsaasti polkuja jotka ovat syntyneet kävelijöiden ja pyöräilijöiden yhteistyönä. Talvella useimmat polut ovat lumisateen jälkeen nopeasti läskipyöräilijöille käyttökunnossa, kiitos koiran ulkoiluttajien. Jalankulkijat tamppaavat polut tiiviiksi, ja pyöräilijät leveillä renkailla tasoittavat polkua jalankulkijoille.
Polulla kohdatessa jalankulkijan on helppo siirtyä askel syrjään ja ottaa koira kiinni, näin ei synny vaaratilanteita. Pyöräilijän on hyvä alentaa nopeuttaan ja tehdä itsensä havaituksi, joko valolla tai äänimerkillä. Ohituksen jälkeen kiitos on kiva kuulla, eikä se maksa mitään. Vuosia polkuja ajaneena olen tyytyväinen poluilla liikkuviin ihmisiin, usein siellä vaihdetaan kuulumisia pyöräilystä, säästä, tehdyistä luontohavainnoista ja harrastuksista yleensä.
Latu-uria on kaupunkialueella paljon ja hiihtäminen on suosittu harrastus. Valitettavan monet polut risteävät tai päättyvät hiihtourille. Pyöräilijän saapuessa polulta ladulle on hänen kunnioitettava hiihtäjiä ja jätettävä latu-ura vapaaksi. Latu-urien polkeminen pyörällä tai jalan on turhaa ja ajattelematonta.
Oulussa on kaavoituksella varmistettu hyvät viheralueet asuma-alueiden läheisyyteen. Näillä alueilla on runsaasti polkuja, enkä näe tarpeellisena pyöräilyä tai kävelyä ulkoilureiteillä talviaikana. Lumien sulettua ulkoilureitit ovat jälleen kaikkien käytössä.
Myös maakunnassa ja hiihtokeskuksissa läskipyöräily on yleistynyt. Niissä on harvoin Oulun tasoisia polkuja käytössä. Ulkoilureittien ja kelkkaurien ylläpitäjät voisivat miettiä, onko joissain paikoissa mahdollista antaa pyöräilijöille lupa käyttää samaa uraa hiihtäjien tai kelkkailijoiden kanssa. Pitää vain sopia säännöt ja informoida käyttäjiä, milloin ja millä ehdoilla läskipyöräilijä voi käyttää moottorikelkkauraa tai ulkoilureittiä pyöräilyyn.
Markku Eilola-Jokivirta
Oulu
uutiskirje 
