Palkkaneuvottelut ovat nyt kriisiytymässä monella alalla. Työntekijät hakevat vähintään 0,5 prosentin korotuksia, mutta työnantajien linja on tiukka. Vain nolla kelpaa.
Työnantajat vauhdittavat vaatimuksiaan rajuilla toimilla. Uusimpana metsäteollisuuden irtisanomisissa maltillisemmin esiintynyt UPM iski tiistaina rajut kortit pöytään: sahateollisuutta ajetaan alas ja potkut odottavat noin 900 työntekijää.
SAK:lainen Puuliitto tulkitsi välittömästi UPM:n toiminnan työtaisteluksi. Mikään muu ei selitäkään ajoitusta. Mekaanisen metsäteollisuuden elpymisen merkit löytyivät jopa UPM:n omasta osavuosikatsauksesta. Jo ensi vuodelle on ennustettu kasvua sekä saha- ja vanerituotannossa että vientinäkymien puolella.
Työnantajat eivät uuden oppinsa mukaan pysty käymään koordinoituja palkkaneuvotteluita, joita aika suorastaan huutaisi, kuten SAK:n puheenjohtaja Lauri Lylykin äsken totesi.
Koordinoidusti työnantajat sen sijaan ovat viemässä Suomea kohti rajua yhteenottoa keskellä lamaa. Ne vauhdittavat omaa nollalinjaansa härskillä työnantajapolitiikalla, jollaisella Suomessa ei ole menty vaikeiden aikojen yli ennen eikä mennä nytkään. Tuoreessa muistissa ovat Koneen toimitusjohtajan Matti Alahuhdan vaatimukset palkkojen alentamisesta ja EK:n toimitusjohtajan Leif Fagernäsin esitys eläkeiän nostamiseksi.
Jos työnantajat luulevat, että Suomi pääsee lamasta uuteen nousuun provosoimalla työntekijöitä, niin pieleen menee. Nyt olisi aika luopua ideologisesta puhdasoppisuudesta ja ryhtyä yhdessä palkansaajien ja maan hallituksen kanssa ratkaisemaan, miten Suomi selviää.
uutiskirje 
