Yleisradion MOT-ohjelmassa esitettiin maanantaina hätkähdyttäviä lukuja. Työvoimapoliittiseen koulutukseen liittyvässä harjoittelussa tehtiin viime vuonna lähes 62 000 henkilövuotta työtä ilman palkkaa. Palkattomassa työharjoittelussa oli ollut 320 000 ihmistä.
Suomessa tehdään tätä nykyä harjoitteluksi kutsuttua palkatonta työtä menestyvissä pörssiyhtiöissä, pienissä pajoissa ja julkisella sektorilla.
Maamme kilpailukykyä turvaavat työttömät, jotka tekevät erittäinkin vaativaa asiantuntijatyötä kahdeksan euron päivittäisellä ylläpitokorvauksella. On totta tosiaan työnantajan markkinat.
Suomeen on luotu työnantajan markkinat.
Varmaankin hyvää tarkoittava työttömien aktivointi tuli Suomeen viime vuosikymmenellä. Talouspolitiikan epäonnistuminen synnytti työttömien armeijan, jolle piti jotain tehdä. Yksi teko oli syyllistää työttömät omasta tilanteestaan leimaamalla heidät passiivisiksi.
Nyt työttömien aktivointi on synnyttänyt irvokkaan tilanteen. Yritysten ei kannata palkata uusia työntekijöitä, koska harjoittelijoita saa ilmaiseksi. Harjoittelijat eivät liity ammattiliittoon eivätkä ole muutenkaan ”hankalia” siinä toivossa, että harjoittelu muuttuu oikeaksi palkalliseksi työksi.
Ilmaistyöstä ei voi kieltäytyä. Jos kieltäytyy, menettää työmarkkinatuen. Kansan Uutiset selvitti asiaa vuosi sitten. Kävi ilmi, että kahden edellisen vuoden aikana yli 15 000 pitkäaikaistyötöntä oli pudonnut päivärahalta toimenpiteestä kieltäytymisen takia. Jo silloin työttömät puhuivat palkattomasta harjoittelusta ”orjatyönä”.
Käsittämättömintä tässä on se, ettei kukaan Suomessa tiedä, millainen järjestelmä työttömien aktivoinnin nimissä on luotu.
Työ- ja elinkeinoministeriöstä kerrottiin viime syksynä KU:lle, ettei toimenpiteistä kieltäytymisien syitä ole tutkittu. Ei myöskään sitä, moniko työssäolovelvoitteen saanut on onnistunut palaamaan työmarkkinatuelle.
Maanantain ohjelman mukaan myöskään työharjoittelun vaikutuksia ei tiedetä. Kukaan ei työ- ja elinkeinoministeriön mukaan tiedä, moniko palkattomassa työharjoittelussa ollut työllistyy harjoittelupaikkoihinsa. Kukaan ei tiedä sitäkään, kuinka moni kiertää jatkuvaa työttömyyden, koulutuksen ja harjoittelun kehää yhä uudestaan ja uudestaan työllistymättä koskaan.
Kun Suomeen on nyt luotu palkattoman pakkotyön järjestelmä, niin vähintä mitä viranomaisilta ja poliitikoilta voi vaatia, on selvittää sen todelliset vaikutukset. Ellei tavoitteena sitten olekin syöttää ilmaista työvoimaa yrityksiin Suomen kilpailukyvyn turvaamiseksi.
uutiskirje 