Kansanedustaja Hannu Hoskonen moitti metsäteollisuutta siitä, että se maksaa venäläisestä puusta enemmän kuin kotimaisesta. Hoskosen metsäammattilaisena tulisi tietää, miksi. Uskon, ettei metsäteollisuus hyvää hyvyyttään näin menettele vaan olosuhteiden pakosta. Laatu maksaa, ja sitä ei omista metsistä löydy. Laatua on Venäjän ”hoitamattomissa” metsissä.
Vielä 1950- ja -60-luvuilla oli yleinen sanonta jätkien keskuudessa, että metsä hoitaa itse itsensä. Usein kuuli myös sanottavan, että on ryypättävä metsärahojen aikaan. Nyt ovat ajat muuttuneet ja metsäammattilaiset vakuuttavat, että metsissä on puuta enemmän kuin koskaan ennen ja metsän kasvua voi seurata kotisohvalta käsin.
Kaiken takana väitetään olevan maailman paras koulutus ja metsien hoito. Mutta jotain ihmeellistä metsäpolitiikassamme tuntuu olevan, mitä on vanhan metsurin vaikea ymmärtää. Täällä Itä-Suomessa on hyvä näköalapaikka seurata Venäjältä tulevia puuvirtoja, joilla on pitkät perinteet ja jotka ulottuvat aina 1850-luvulle saakka. Päivittäin näimme, kuinka pitkät junaroikat kuljettivat oksatonta, miltei vanerikoivun laatuvaatimukset täyttävää raaka-ainetta sellun raaka-aineeksi. Tuleepa vielä kuuluisaa Karjalan honkaakin sahojen raaka-aineeksi.
Metsien kasvatuksen nykysuuntaus näyttää olevan, että arvokkaan laatupuun kasvatuksesta luovutaan kokonaan ja tyydytään kasvattamaan sutta ja sekundaa, mutta yritetään turmella vielä naapurinkin metsät. Mutta siellä uskotaan vielä luonnonmukaisiin menetelmiin eikä anneta muotivirtausten vaikuttaa hakkuumenetelmiin.
Venäjän metsien järkevää käyttöä helpottaa huomattavasti se, että metsä on kokonaan valtion omaisuutta. On se hieno tunne, kun saa tehdä töitä valtion omistamassa metsässä. Tätä sain minäkin kokea nuorena miehenä Metsähallituksen savotoilla Pielisjärven saloilla.
Jaakko Helminen
Lukkola
uutiskirje 