“Uusi uljas maailma riippuu meistä”

Sotaa ja rasismia vastustanut The Weather Underground -ryhmä kohautti toimillaan Yhdysvalloissa 1960- ja 1970-lukujen taitteessa.

Pommeja kyhäilevän ja rakennuksia räjäyttävän militanttisen radikaaliryhmittymän historia on väkivaltainen. Vahingot kohdistuivat lähinnä valtahierarkiassa korkealla oleviin rakennuksiin, kuten Pentagoniin ja Capitol Hill:in, vastauksena Yhdysvaltojen sodankäynnille Vietnamissa ja Laosissa.

Ihmisiä ei ollut missään vaiheessa tarkoitus vahingoittaa, kunnes pommi räjähti omiin käsiin New Yorkin Greenwich Villagessa, ja kolme Weathermen-aktivistia sai surmansa.

Silloinen ryhmän johtohahmo nykyisin eläkkeellä oleva varhaiskasvatustieteen professori Bill Ayers ei kadu poliittista taustaansa kokonaisvaltaisesti. Hän kokee, että historiallisessa perspektiivissä he ryhmänä ottivat puolen, joka myöhemmin osoittautui oikeaksi. Toki on asioita, joita hän puolisonsa Bernardine Dohrn kanssa katuvat, mutta he toimivat omantuntonsa ja arvojensa mukaisesti aiheuttamatta tahallista vahinkoa ihmisille.

Nyt pariskunta astui yhdessä kameran eteen suomalaisohjaaja Inderjit Kaur Khalsan uusimmassa dokumentissa War/Peace. Dohrn oli aikoinaan Ayersin rinnalla Weathermen-liikkeen kantavia hahmoja ja FBI:n etsityimpien listalla vuosia.

Normaali ei ole riittävä

Omien sanojensa mukaan Bill Ayers on oikeistokonservatiiveille elävä esimerkki siitä kaikesta mikä Yhdysvalloissa on pielessä. Trumpin virkaanastujaisissa hän seisoi aktivistien seassa kyltti kädessä, joissa vaadittiin rasismin ja islamofobian pysäyttämistä.

– Monet Trumpin kannattajat halusivat ottaa yhteiskuvia, jotta voivat todistaa tavanneensa “oikean kommunistin”, kertoo Ayers nauraen.

Sekä Trump-ilmiö että sen vastustus eivät kumpikaan ole syntyneet tyhjästä.

– Emme voi katsoa Trump-ilmiötä ja ajatella, että palataan takaisin normaaliin, koska myös normaali on katastrofi. Täytyy nojata eteenpäin ja löytää uudenlaisia ratkaisuja, analysoi Ayers.

Joidenkin mielestä Bernie Sanders edusti tätä uutta vaihtoehtoa, ja nyt suurin haaste onkin Ayersin mielestä saada aikaan globaali oppositio.

– Jos Clinton olisi valittu, mikään ei olisi muuttunut. Kaikki olisi ollut normaalia, sillä uusliberaalilla tavalla. Ajateltaisiin, että asioiden kuuluu olla näin. Yhdysvalloissa ihmiset olisivat jatkaneet unissakävelyä. Nyt silmämme aukeavat, mutta mikä on vaihtoehto?

Ayersin mukaan vaaleissa oli vastakkain fasistinen kampanja ja uusliberaalia talouskuria ajava kampanja, joka toisti annettuja totuuksia.

Kumpikaan vaihtoehto ei ollut hyvä, saati tulevaisuuden kannalta millään muotoa riittävä.

Kansalaisliikkeissä toivoa

Trumpin vastainen protestiliike on aktiivinen. Tästä esimerkkinä tammikuussa järjestetyt mielenosoitukset lentokentillä, kun kymmenet tuhannet ympäri maata kokoontuivat spontaanisti vastustamaan Trumpin määräystä rajoittaa muslimimaista tulevien ihmisten pääsyä Yhdysvaltoihin.Tällaiset tapaukset herättävät Ayersissa toivoa.

– Vastustusta tarvitaan tämänkaltaisissa tilanteissa, ja tilanteissa, joissa esimerkiksi koulutuksesta tehdään tuote eikä ihmisoikeus.

Toivoa herättävät myös liikkeet kuten mustien oikeuksia ajava Black Lives Matter, eriarvoisuutta vastustava Occupy-liike ja alkuperäiskansojen Standing Rock -protestit Dakotan öljyputkea vastaan.

Demokratiaan kuuluu oleellisena osana mielenosoittaminen. Ja siltä Ayersin mukaan demokratian kuuluu nyt entistä enemmän näyttää,

kun valkoisten ylivertaisuuteen uskova Trumpin hallinto Steve Bannonista Jeff Sessionsiin, ja muihin nimityksiin, on astunut valtaan.

– Kansalaistottelemattomuuteen tulisi kannustaa, sillä maailman tila ja tulevaisuus on huonona, tykittää Ayers huolestuneena.

Myöskään media ei voi järjestelmällisesti sulkea silmiään demokratian tilan syvältä analyysiltä.

– Media ansaitsee kritiikkinsä, mutta Trumpin kohdalla ongelma on, että ainoa oikea totuus tulee hänen Twitter-tililtään. Tarvitsemme vahvan vaihtoehtoisen median, kuten Amy Goodmanin ja Juan Gonzálezin vetämä Democracy Now!.

Työ ajateltava uudelleen

Vallankumouksellisemmat puheet tänä aikana tuntuvat koskevan työn määritelmän kokonaisvaltaista muutosta. Eli sitä, kuinka työ tulisi arvottaa uudelleen.

– Voimme joko pelastaa kapitalismin ja lopettaa koko planeetan, tai pelastaa planeetan ja lopettaa kapitalismin. Tämä lausepari on samaan aikaan apokalyptinen mutta myös realistinen, Ayers maalaa.

Ayersin mukaan koko poliittinen keskustelu käydään tällä hetkellä sen ympärillä, kuin työpaikkoja luodaan ja taloutta kasvatetaan työn ja luonnon ehdoilla.

– Tarvitsemme lisää aktivismia. Lisää osallistumista ja poliittista keskustelua siitä, kuinka voisimme haastaa koko vallitsevaa dogmaa.

Teknologia on hieno siunaus ihmiskunnalle, mutta paradigmaa työn ja talouskasvun ympärillä olisi Ayersin mielestä ajateltava uudelleen. Esimerkiksi hoivatyön määrä maailmassa on loputon niin kauan, kun on lapsia ja vanhuksia. Kuitenkin läheisten hoivatyö on usein palkatonta, eikä taloustiede tunnista sitä työnteoksi.

– Kuinka ihmiset voisivat tehdä työtä mielekkäästi. Ei pelkästään nykyisen palkkaorjuuden ja työpaikkojen kautta, vaan työn itsensä kautta, pohtii Ayers.

Pelko ei luo parempaa maailmaa

Weathermenin tarkoituksena oli lopettaa Vietnamin sota ja rasismi Yhdysvalloissa 60- ja 70-lukujen radikaaleina aikoina. He kuitenkin epäonnistuivat molemmissa.

Ryhmän tekemistä virheistä on hyvä oppia, ja virheitä on syytä olla toistamatta.

Kenties War/Peace -dokumentissa esiintyneen kirjailija Bryan Burroughn kritiikki Weathermenia kohtaan osuu oikeaan hänen todetessaan, että ryhmä jätti perintönään Yhdysvaltoihin kiristyneet turvatarkastukset pommikoirineen kaikkineen.

Ayersille itselleen suurin oppi on ollut, että täytyy olla ärsyyntynyt keskittyäkseen, mutta pelkoa lietsomalla ei saada aikaan parempaa maailmaa.

– Monella meistä viha ylitti rakkauden tietyssä pisteessä. Se on on oikukas yhdistelmä monille omistautuneille ihmisille, sanoo Ayers.

Hän usein sanookin oppilailleen, että jos et ole ärsyyntynyt, et kiinnitä tarpeeksi huomiota.

– Välillä täytyy olla vihainen, mutta jos olet vain vihainen, et koskaan pääse siihen pisteeseen johon haluat päästä. Et koskaan saavuta parempaa maailmaa olemalla vain vihainen.

Ayersin mukaan toiminnassa tärkein ajatus on se kenet tavoittaa, mitä heille opettaa ja mitä siitä voi itse oppia.

– Kyse ei ole siitä, että sanomalehden etusivun uutisia vasten heitetään Molotovin cocktaileja, tai siitä, miltä aktivistinen tempauksesi näytti. Kyse on siitä mitä voi opettaa, ja jos et opettanut mitään saati itse oppinut, se ei ollut sen arvoista.

Tätä on mahdotonta ennakoida, mutta Ayersin mukaan tämän pitäisi olla kaiken lähtökohta. Viime aikoina hän on ollut inspiroitunut nuorista Chicagossa.

– Jos mietin Black Lives Mattersin chicagolaisia nuoria, opin heiltä paljon enemmän kuin mitä itse voin heille opettaa. Minulta kysyttiin mentoroinko näitä aktivisteja? Kysyin vitsailetko, he mentoroivat minua, sanoo Ayers nauraen.

Ayers on huvittunut. Hänen 72-vuotiaan maailmansa rikastuu paljon siitä, kun hän saa näkemystä 22-vuotiailta nuorilta, joilla on palo muuttaa maailmaa.

– Paras oppi on ollut, ettei pidä olla sokaistuna pelosta. Kun opit tunnistamaan esteet elämässäsi, opit silloin myös haastamaan ne. Olet vapaa ainoastaan silloin, kun haastat esteet vapautesi tiellä.

Ayers on seurannut siirtolaisten ja mustien oikeuksia puolustavaa liikehdintää Chicagossa jo kymmenen vuoden ajan. Se on opettanut hänelle vapauden rajoja.

– Nuoret sanoivat, jos poliisivoimat toimivat kuin maata valtaava armeija, me työnnämme vapautta takaisin.

Uusi uljas maailma

Ayersilla on paljon kritisoitavaa Yhdysvaltoja kohtaan niin historiassa kuin nykyisyydessäkin. Hän on nähnyt kuinka hallitukset ovat järjestelmällisesti blokanneet ihmisiltä keinoja osoittaa epäkohtia normaalista. Silloin ihmiset turhautuvat.

– Kuinka epäkohtiin voidaan puuttua, jos rakenteet järjestelmällisesti estävät kaiken toiminnan niitä vastaan? Kysyy Ayers.

Ayersin mukaan sekin kertoo jostain, että Orwellin 1984 on jälleen yksi myydyimmistä kirjoista Yhdysvalloissa. Huxleyn Uusi uljas maailma seuraa pian Orwellin jälkeen, ja Atwoodin klassikko Handmaid’s Tale on noussut valtavaan suosioon.

– Uusi maailma on tulossa, ja se millaiseksi se muovautuu, riippuu meistä, sanoo Ayers hymyillen.