Kai Sadinmaa: ”Kirkolliskokous ei voi päättää rakkauden paikkaa”

Kai Sadinmaa oli tiettävästi ensimmäinen pappi, joka vihki sateenkaaripareja avioliittoon tasa-arvoisen avioliittolain voimaantulon jälkeen.

Virallisesti kirkko on kieltänyt papeilta vihkimisen, mutta uuden avioliittolain myötä osa papeista on ilmoittanut vihkivänsä samaa sukupuolta olevia kirkollisesti. Sadinmaalle oli selvää, että hän tulee vihkimään.

– Useimmat vihkimiset tapahtuvat tuomiokapitulilta salassa ja kirkon tilojen ulkopuolella, sanoo Sadinmaa.

Tähän mennessä pappien toimittamia sateenkaariparien avioliittoon vihkimisiä ja avioliiton siunaamisia on ollut 21 eri puolilla Suomea. Vihkineitä tai siunanneita pappeja on toistaiseksi tiedossa hieman alle toistakymmentä. Silti Sadinmaa on ainoa, josta on tehty kanteluja tuomiokapituliin jo kolme. Viimeisin kantelu tuli Sadinmaan kertoessa Facebook-päivityksessään vihkineensä samaa sukupuolta olevan parin heinäkuussa Kallion kirkossa.

– Edelleenkään ei ole muista henkilöistä kanteluja kuin minusta. Kuka tahansa voi tehdä kantelun jo pelkän naamataulun perusteella, Sadinmaa sanoo.

Uusi avioliittolaki repii kirkkoa. Helsingin Sanomien sekä Kirkko ja Kaupunki -lehden kyselyn mukaan valtaosa Helsingin, Espoon ja Vantaan kirkkoherroista estää pappejaan vihkimästä lesbo- ja homopareja. Suuri kysymys kirkkoherroille vaikuttaa olevan virallinen lupa vihkiä. Jos kirkon ylin toimielin, kirkolliskokous, sallisi samaa sukupuolta olevien parien avioliiton, kirkkoherratkin myöntyisivät päätöksen alla.

– Rakkaus räjähtää esiin missä räjähtää. Kirkolliskokous ei voi sen paikkaa päättää. Emme me voi rakkautta sillä tavoin kahlita, toteaa Sadinmaa.

Sadinmaalle vihkiminen oli selvä ja helppo päätös. Hänestä liiton ja suhteen jatkuvuutta tulee tukea.

– En koe voivani estää tai vaikeuttaa kahden ihmisen välistä rakkautta ja sitoutumista. En katso, että minulla on mitään oikeutta asettua poikkiteloin rakkautta vastaan, vaan ennemmin siunata sitä, hän perustelee hymyillen.

Raamatullisesti katsottuna samaa sukupuolta olevien vihkimisellä rikotaan luomisjärjestystä, joka on perinteisissä kirkon arvoissa hyvin juurilla oleva kysymys. Se on syvemmällä kuin esimerkiksi naispappeus. Sadinmaalla ei kuitenkaan ole ollut eettistä tai moraalista Jaakobin painia pappisviran ja rakkauden välillä.

– Painit on käyty jo kauan aikaa sitten. Nuorena olin jyrkkä, mutta Siperia opetti ja ystävystyin ihmisten kanssa, joita asia koskee. Ajatukset muuttuvat.

Piispa Irja Askola mukana siunaamassa

Kirkon linjaa vastustavien pappien toimet päätyvät tuomiokapituliin arvioitavaksi, jos joku vain keksii kannella niistä. Helsingin tuomiokapituliin kuuluu seitsemän äänivaltaista jäsentä ja tuomiokapitulia johtaa piispa Irja Askola. Sadinmaan tapausta käsitellään tuomiokapitulissa 13. syyskuuta. Se on ensimmäinen laatuaan.

”Rakkaus räjähtää esiin missä räjähtää. Kirkolliskokous ei voi sen paikkaa päättää.”

– Tuomiokapituli käsittelee kirkkolain kohtaa, jossa tarkastellaan olenko toiminut pappislupausta ja kirkon tunnustusta vastaan. Rikoinko siis pappislupausta vihkimällä samaa sukupuolta olevia pareja, ja siksi käyttäytynyt pappeuteen sopimattomalla tavalla.

Jos tuomiokapituli katsoo Sadinmaan syylliseksi, he päättävät rangaistuksensa sen mukaan. Sadinmaa arvioi rangaistuksen olevan joko varoitus, tai määräaikainen tai kokonaan virasta erottaminen. Tosin erottamista hän pitää liian ankarana ratkaisua, joka ei antaisi kirkon toimista kovin hyvää vaikutelmaa.

Toistaiseksi tapauksen käsittelyä on siirretty piispanvaalien alta. Marraskuussa väistyvä Askola sai seuraajakseen kirkkoherra Teemu Laajasalon, joka valittiin piispaksi suoraan ensimmäisen kierroksen jälkeen piispanvaaleissa elokuussa.

Laajasalon linja samaa sukupuolta olevien vihkimisiin on toistaiseksi ollut kirkkoherrojen linjan mukainen. Uusi piispa on sanonut kannattavansa vihkimistä vain, jos kirkolliskokous antaa siihen luvan.

Toistaiseksi piispat eivät ole näyttäneet vihreää valoa sille, että papit vihkisivät tai siunaisivat sateenkaariparien liittoja. Teologisesti siunaaminen ja vihkiminen ovat samoja asioita, mutta juridisesti ne ovat erikseen. Avioliiton siunaaminen muistuttaa kirkollista vihkimistä ja merkittävin ero on sanamuodossa, koska siunausta pyydetään jo solmitulle avioliitolle.

Viime heinäkuussa Irja Askola oli myös itse mukana miesparin avioliittoon siunaamisessa Kallion kirkossa. Hän ei ollut avioparia siunaava pappi, mutta osallistui toimitukseen lukemalla kaavaan kuuluvan herran siunauksen ja lähetyssanat. Askola on vahvistanut olleensa paikalla ja kertonut tilaisuuden olleen luonteeltaan ”aiemmin maistraatissa vahvistetun avioliiton hengellinen osuus.”

Askolan julkiset puheet jättävät avoimeksi oliko kyse siunauksesta vai kirkon sallimasta rukoushetkestä, jossa vain rukoillaan sateenkaariparin liiton puolesta.

Tilaisuudesta liikkuu ristiriitaista tietoa, sillä sen toimittaneet papit Katariina Kiilunen ja Tero Massa kertovat Kotimaa24:lle, että kyseessä oli avioliiton siunaaminen, jossa he käyttivät kirkkokäsikirjassa olevaa avioliiton siunaamisen kaavaa.

Askolan mukaan tilanne ei kuitenkaan ollut ristiriidassa piispojen kannanoton kanssa. Hän ei myöskään usko tehneensä itsestään jääviä käsittelemään samaa sukupuolta olevien vihkimisiin ja siunaamisiin liittyviä kanteluita tuomiokapitulissa.

Sadinmaan mukaan tilanne on mielenkiintoinen.

– Se on iso juttu, että Askola itse osallistuu toimintaan, josta minua syytetään.

Sadinmaa lisää, että jos häntä rangaistaan kapitulissa samaa sukupuolta olevien vihkimisestä, näyttäisi se tässä valossa hyvin absurdilta. Sadinmaan mukaan Askolan osallistuminen toimitukseen antoi käytännössä piispatason julkisen hyväksynnän myös samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkimisille.

Kansan Uutiset ei tavoittanut Askolaa kommentoimaan ristiriitaista viestiä tilaisuuden luonteesta.

Julkisen keskustelun herättäminen vaikeaa

Tuskin mikään muu asia on kuohuttanut kirkkoa tänä vuonna yhtä paljon kuin samaa sukupuolta olevien vihkiminen.

Tuleva piispa Laajasalo on lausunut julkisesti, ettei kannata samaa sukupuolta olevien vihki- tai siunaustilaisuuksia spektaakkelimielessä. Hänen mukaansa julkiset vihkimiset voisivat muuttua kirkkopoliittisiksi tempauksiksi. Laajasalo istuu myös tuomiokapitulissa, kun Sadinmaan tapausta käsitellään.

– Laajasalo joutunee punnitsemaan niiden pappien asemaa, jotka ovat ilmoittaneet vihkivänsä pareja vastoin kirkon kieltoa, pohtii Sadinmaa.

Sadinmaata onkin kirkollispiireissä syytetty provosoinnista, marttyyriudesta ja kirkon politisoinnista. Hän myöntää, että hänen tapansa nostaa asioita julkisiksi ärsyttää monia.

– Voisivathan nuo syytökset marttyyriudesta ja muusta pitää paikkansa, jos olisin ainoa tässä. Vihkimisiä on kuitenkin jo sen verran paljon. Se varmasti ärsyttää Askolaa ja muita, kun olen tehnyt kaikesta niin julkista, sanoo Sadinmaa naurahtaen.

Sadinmaan mielestä tärkeää olisi saada aiheesta julkinen yhteiskunnallinen keskustelu, mutta se on osoittautunut vaikeaksi. Sadinmaan mukaan kirkko ei lähde yhteiskunnalliseen keskusteluun, vaan haluaa hoitaa kaiken suljetuin ovin.

Hän kuitenkin myöntää sohaisseensa muurahaispesää kysellessään kollegoiltaan, miksi he vihkivät pareja salassa. Mitä enemmän olisi julkisia vihkimisiä, sitä suuremmalla todennäköisyydellä tulisi myös enemmän kanteluja ja näin tasa-arvon taakse kasvaisi pikkuhiljaa enemmän joukkovoimaa.

– Monet kirkossa näyttävät olevan sitä mieltä, että jos jonkun on pakko vihkiä niin vihkisi edes salassa. En tarkoita julkisuudella, että vihkimisestä pitäisi tehdä joku mediakohu. Ymmärrän myös, että jos pariskunta itse sanoo, etteivät halua vihkimisen nousevan esille. Mutta ne ketkä ovat vihkineet, voisivat ilmoittaa tuomiokapituliin, peräänkuuluttaa Sadinmaa.

Tuomiokapituli onkin joutunut Sadinmaan kanssa puun ja kuoren väliin.

– Piispat ovat puhuneet koko ajan, että täytyy toimia kirkolliskokousten mukaan, mikä sanoo avioliiton olevan miehen ja naisen välinen. Jos he eivät rankaise, he toimivat kirkon linjan vastaisesti.

Hän jatkaa, että mikäli tuomiokapituli ei anna rangaistusta, he antavat signaalin sille, että samaa sukupuolta olevia pareja saa tulevaisuudessa vihkiä julkisesti.

Ensin rakkaus

Sadinmaa ei kalastele irtopisteitä kirkon piireistä. Vastakaikua ajatuksille tulee kirkon ytimen ulkopuolelta. Kirkolliset instituutiot ja pappeus saavat kyytiä myös Sadinmaan uusimmassa teoksessa Ilmestyskirja. Hänen tekstiään instituution edustajien ei ole helppoa lukea.

– Varmasti asiat, joista kirjoitan tulevat jälleen loukkaamaan monia suunnattomasti.

Sadinmaalla on tukijoita, ja pääsääntöisesti palaute on hyvää. Kuitenkin ajoittain niskaan sataa myös negatiivisuutta ja jopa tappouhkauksia. Sadinmaata arvostellaan siitä, että hän ajaa käärmettä pyssyyn milloin milläkin mielenilmauksellaan. Palautetta tulee Sadinmaan mukaan monesta suunnasta, ei pelkästään kirkollisilta ihmisiltä.

Vaikka kantelut ovatkin olleet Sadinmaalle ajoittain raskaita, hän on iloinen, että saa osaltaan olla edistämässä tasa-arvoa aikana, jona Suomi sai tasa-arvoisen avioliittolain.

Sadinmaan mukaan kirkon tärkeimpiä tehtäviä on ollut kontrolloida ihmisten seksuaalista käyttäytymistä ja määritellä niin sanottu normi-ihminen jo liian pitkään. Seksi ja seksuaalisuus on kautta aikojen ollut kirkolle kova pala purtavaksi.

– Tavallaan minun on helppoa olla ikään kuin keihäänkärkenä. Minun tarvitsee vain olla tässä, ja ajan voima tulee takanani ja puskee, summaa Kai Sadinmaa.