Yrittäjäasenne-eetos on aikamme ratkaisu talouden kriiseihin. Kun kansalaisesta itsestään tehdään yritys, on pian maa täynnä kilpailukykyisiä nousukkaita. Tämän eetoksen mukaan yksilön tulisi ajatella itseään sijoituksena, johon kokoaa kaiken henkisen, materiaalisen ja ruumiillisen pääomansa. Ihannekansalainen onkin kuin kävelevä yritys, joka on valmis uhrautumaan henkilökohtaisen imagonsa eteen, ja jolle työ on luonnollinen osa kaikkea ajankäyttöä.
Kaiken takana on yrittäjyyskasvatus, joka on aikamme koulutus- ja työvoimapolitiikan taikasana. Se on itsestäänselvyys kuin ilma, jota koulujen käytävillä hengitetään. Yrittäjyyskasvatus, eli oppi siitä kuinka tulla asenteeltaan yrittäjäksi, kytkeytyy vahvasti työelämän murrokseen.
– Yrittäjyys sinänsä ei ole ongelmallista, vaan politiikassa käytettävät retoriset keinot sen ympärillä. Yrittäjyyseetoksellinen retoriikka lisää riskiä ilmaistyölle, kun itseään brändätään ja verkostoidutaan kovan kilpailun keskellä keinolla millä hyvänsä, sanoo yrittäjyyskasvatuksesta väitöskirjaa tekevä tutkija Esko Harni.
Yrittäjyys sinänsä ei ole ongelmallista, vaan politiikassa käytettävät retoriset keinot sen ympärillä.
Erityisesti kilpailukykypolitiikkaan yhdistetty leijuva puhetapa innovaatioista ja näkyvyyden saamisesta ovat Harnin mukaan esimerkkejä politiikan retorisista keinoista, joiden kautta asenneilmapiiriä muutetaan pikkuhiljaa.
Yrittäjäkasvatuksessa yrittäjyyttä ei mielletä ainoastaan ammatinharjoittamisen muodoksi vaan kyse on laajemmasta: yrittäjyys esitetään hyvän kansalaisen ja työntekijän mallina.
Työvoimapoliittinen trendi
Yrittäjämäistä asennetta on tarjottu lääkkeeksi niin Euroopan taloudellisen kasvun hitauteen, kansallisen hyvinvoinnin vajeeseen kuin myös sosiaalisen yhteenkuuluvuuden turvaamiseen. Komission mukaan Euroopan unioni edistää yrittäjyyttä kilpailukykypolitiikan keskeisenä tekijänä. Komissio korostaa, että on tärkeää kehittää eurooppalaista yrityskulttuuria muuttamalla ajatustapoja yrittäjyysmyönteisemmiksi.
Yrittäjyyttä ja yrittäjämäisiä ajattelutapoja, kykyjä ja taitoja, tulisi komission mukaan opettaa jo mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. EU odottaakin valtioilta tekoja yrittäjyyden edistämiseksi. Suomessa se näkyy hallituksen politiikkaohjelmissa, kärkihankkeissa ja ministeriöiden strategioissa.
– EU:n yrittäjyyttä koskevat toimenpideohjelmat ovat hyvin voimallisia yhdessä talouspoliittisen ja työvoimapoliittisen viestin kanssa. Suomessa ne ovat siirtyneet viranomaisten ja opetushallituksen agendalle. Tuloksena on ollut jotain sellaista, josta voidaan puhua talous- ja työvoimapoliittisena yrittäjyyden trendinä, kertoo kulttuuripolitiikan professori Miikka Pyykkönen.
Pyykkösen mukaan Suomessa opetusministeriö onkin pitänyt yrittäjyyskasvatusta lääkkeenä ennen kaikkea työelämässä tapahtuneisiin muutoksiin ja epävarmuuteen. Yrittäjäeetoksen tulisi opetusministeriön mielestä ilmetä kaikkien kouluasteiden toimintakulttuurissa.
– Opetussuunnitelmissa puhutaan yrittäjämäisestä mentaliteetista, mutta ei lainkaan palkansaajan mentaliteetista. Enää ei lähdetä siitä, että palkansaaja on ensisijainen asema työmarkkinoilla vaan nimenomaan se on yrittäjä, Pyykkönen jatkaa.
Yrittäjyyskasvatus on ykkösvaihtoehtona myös työvoimapolitiikassa. Ennen yrittäjyydestä puhuttiin liiketoiminnan yhtenä mahdollisuutena, eikä kukaan ajatellut, että yrittäjäasenteesta tehtäisiin jokaisen velvollisuus.
– Vuoden 2016 alussa voimaan astunut työttömyyslaki on mikä on. Tällaiset ratkaisut, joissa työtön työnhakija pakotetaan yrittäjäksi ilman oikeutta työmarkkinatukeen, vievät työmarkkinoita väärään suuntaan, avaa Pyykkönen.
Riskeistä ei juuri puhuta
Harvoin puhutaan siitä, miten oikeasti pitäisi valmistautua yrittäjänä vaikeuksiin.
Yrittäjyyshypen riskit kantaa yksilö itse. Tutkijoiden mukaan yrittäjäasenteen oppimiseen kuuluvat epävarmuuden hyväksyminen, joustavuus ja mahdollisimman kattava vastuu itsestään, jotta pärjää tulevaisuuden työmarkkinoilla. Eetos pyrkii siirtämään vastuun markkinoiden ailahteluista yksilölle itselleen yritysten tai julkisen sektorin sijaan.
Yrittäjyyskasvatuksessa keskitytäänkin lähinnä positiivisten esimerkkien kautta kertomaan menestystarinoita. Se ei tutkijoiden mukaan valitettavasti riitä.
– Tällä hetkellä ei puhuta prekarisoitumisesta osana yrittäjyyskasvatusta. Harvoin puhutaan siitä, miten oikeasti pitäisi valmistautua yrittäjänä vaikeuksiin. Perusasiat jäävät huomiotta yrittäjyyseetoksessa, ja tämä on kaikista suurin riski, sanoo Pyykkönen.
Tutkijoiden mukaan yrittäjyyden liiallinen puskeminen hajottaa työmarkkinoita entisestään, ellei yrittäjille ole vakiintuneita rakenteita, jotka tukevat heitä työttömyyden iskiessä.
– Jos yrittäjyyskasvatuksen tarkoitus on integroida ihmisiä yhteiskuntaan, sen pitäisi järjestää uudelleen puitteet yrittäjyydelle. Tämä näkemys puuttuu vallitsevasta keskustelusta täysin, toteaa Harni.
Tutkijat ehdottavatkin perustulon kaltaista ratkaisua yrittäjyyshypen rinnalle, jotta yrittämistä tuettaisiin paremmin.
Yrittäjyyseetoksen retoriikka siirtää kovien arvojen uusliberaalin talouspolitiikan käytänteitä entistä enemmän työmarkkinoille, ja haasteet ovat vallitsevien trendien puitteissa ennen kaikkea yksilöillä itsellään.
Moni potentiaalinen yksilö saattaa uupua siitä huolimatta, vaikka onkin sisäistänyt yrittäjyyden eetoksen. Jatkuva eteenpäin puskeminen, suorittaminen ja venyminen, raahaavat tutkijoiden mukaan perässään varjoa niin sanotusta “luuseriuden” kokemuksesta, mikäli yksilö ei jaksakaan yllättäen tavoitella positiivisten esimerkkien mukaista menestystä.
– Jos työttömyysturvan rakenteita heikennetään, ne jotka eivät menesty ovat todella vaikeuksissa. Selvää on, ettei kaikilla aloilla yksinkertaisesti riitä markkinoita kaikille yrittäjille, sanoo Pyykkönen.
Pyykkönen lisää, ettei kaikilla ole oikeita rakoja näkyvyydelle tai verkostoitumiselle: yksinkertaisesti, jos yksilö ei saa jalkaa oven väliin, eikä pysty tuottamaan lisäarvoa elääkseen.
– Jos yrittäjinä tai itsensätyöllistäjinä toimivat eivät ole varautuneet tähän, tai heidän tukemisekseen ei ole riittäviä tukirakenteita, niin miten nämä vaikuttavat talouden ja työmarkkinoiden kestävyyteen tulevaisuudessa, hän pohtii.
lehti 