Työmarkkinatrendit vaativat, että itsestään on tehtävä kilpailukykyinen henkilöbrändi, yksilöllinen imago-yritys. Itseään on osattava markkinoida ja brändätä kaiken aikaa niin työelämässä kuin työajan ulkopuolellakin. Ja parhaiten pärjäävät ne kenellä on verkostot, oikealla tavalla seksikäs henkilöbrändi ja sen takaa paras henkilökohtainen kilpailukyky.
Ideaalikansalaisuus on lista uusliberalismille tyypillisiä ihanteita: luovuus, kommunikatiivisuus, markkinahenkisyys, itseohjautuvuus ja riskinottokyky.
Yksilön on oltava jatkuvassa valmiudessa kaikenlaiseen toimintaan ja kommunikaatioon mahdollisten sidosryhmien kanssa. Oltava kärppänä verkostoitumassa oikeissa paikoissa oikeaan aikaan. Samalla hän markkinoi itseään ja kaikkea mitä tekee kaikissa käyttämissään kanavissa: kasvattaa brändi-imperiumiaan herkeämättä, jopa nukkuessaan twiittaa jotain nohevaa. Kuulostaa nopealiikkeisen yrittäjän unelmalta, mutta trendillä on myös varjopuolensa.
Aina löytyy joku tekemään halvemmalla
Kärjistettynä voidaan sanoa, että työllistyäkseen yksilön on ajateltava kuin yritys, ja yrityksen on investoitava energiaansa jatkuvasti. Kun kaikki maailmassa on jo tuotteistettu, tuotteista itsesi. Kukaan ei tule kysyneeksi, entä jos yksilö ei yksinkertaisesti vain halua tätä?
Menestyskonsultit kertovat, kuinka luova ja innovatiivinen ihminen löytää muita helpommin tiensä onneen ja menestykseen. Hyvä elämä on yrittäjyyshenkiselle taattu. Positiivinen asenne yrittäjyyteen auttaa sopeutumaan jatkuvaan muutokseen ja kohtaamaan epäonnistumisia ja vastoinkäymisiä. Ohjelmoi mielesi ajattelemaan oikein, kuuluvat markkinointisloganit. Elät epävarmuudessa, koska yt:t, pian olet köyhä ja sekös masentaa, mene joogaan!
Tuskin kenenkään tarkoituksena on synnyttää yhteiskuntaan sosiaalista erottelujärjestelmää: ne menestyvät sarasvuot, ja ne jotka eivät syntyneet sarasvoiksi. Jotka jostain syystä eivät koskaan omaksu sarasvuolaista auraa.
Oman alan verkostoja ei synny niin helpolla syrjäseuduilla. Jokaisella idearikkaalla yksilöllä ei välttämättä ole lähtökohtaisesti pääomia yritystoimintaan. Monista syistä ponnistaminen on haastavampaa kuin self-help tietääkään. Lupaukset varauksettomasta positiivisesta menestyksestä saattavat jäädä lunastamatta todellisten realiteettien kuten köyhyyden, työpanoksen hyväksikäytön ja toimeentulon saamisen iskeytyessä vasten kasvoja.
Yrittäjyyshypen mainoslauseissa ei ole mainintaa, kuinka monella alalla isot talot sanelevat palkkionsa. Ja varmaa on, aina löytyy joku tekemään halvemmalla. Tai sitten työ teetetään alihintaan, mielellään jopa ilmaiseksi. Työmarkkinat nojaavat ajatukseen jossa etenkin luoville aloille pyrkivät itsensä työllistäjät – tai trendisananmukaiset ”kevytyrittäjät”– rakastavat saada näkyvyyttä suurten tekijöiden armosta.
Hyväksikäyttö on hyväksikäyttöä, vaikka kuinka asenteita muutetaan ja sietokykyä kasvatetaan.
Monilla aloilla kilpailu on erittäin kovaa, ja rakenteelliset tekijät sanelevat ehdot. Todelliset rakenteet saattavat usein olla kaukana retoriikasta, jolla maalaillaan menestyvälle yrittäjälle etuoikeuksista kullattua lähtöasemaa markkinoille.
Yrittäjyyseetos vahvistaa pahimmillaan käsitystä, että köyhyys on jokaisen omaa syytä. Pian asenne muuttuu yhteiskunnalliseksi itsestäänselvyydeksi ja ihannekansalaisiin kuulumattomien kurittaminen yleistyy. Rangaistukset kovenevat: sosiaaliturva pienenee ja vastikkeettoman työn teettäminen lisääntyy, kuten näkyy.
Mutta mitä väliä – hehän ovat niitä, kenestä ei koskaan ollut imago-yrittäjiksi.
lehti 