Hankkimatta ja syömättä jääviä lääkkeitä pidetään erityisesti ikäihmisten ongelmana. Farmasialiiton puheenjohtajan Kirsi Kvarnströmin mukaan ongelma koskee muitakin.
– Ei lääkkeiden ottamatta jättäminen ole vain iäkkäämpien ihmisten ongelma. Myös muissa ikäluokissa on ihmisiä, jotka eivät ota lääkkeitä lääkärin ohjeen mukaisesti, Kvarnström kertoo.
Hänen mielestään kyse on hoitoon sitoutumisesta.
– Hoitoon sitoutuminen ja lääkkeen annosteluohjeen noudattaminen ovat tärkeitä paitsi potilaan myös yhteiskunnan näkökulmasta, sillä yhteiskunta osallistuu lääkehoidon kustannuksiin kelakorvauksien muodossa. Huonon hoitoon sitoutumisen on myös todettu lisäävän terveyspalvelujen käyttöä.
Rahakin voi ratkaista
Kvarnströmin mukaan lääkkeiden ottamatta jättäminen heikentää potilaan elämänlaatua, kun lääkkeestä saatava terveyshyöty jää saamatta.
Ihmisillä voi olla monia syitä jättää ottamatta lääkärin hänelle määräämiä lääkkeitä ja nämä syyt olisi Kvarnströmin mielestä hyvä selvittää.
– Aina ei ehkä ole ymmärretty, miten ja miksi lääkettä pitää ottaa. Syynä voi joskus olla myös lääkkeen hinta. Jos rahaa on vähän, lääkettä ei välttämättä haeta apteekista säännöllisesti, Kvarnström arvelee.
Onko rahapula ikäihmisten ongelma?
– Se on niiden ihmisten ongelma, joilla on vähän rahaa.
Tuen hakeminen kynnyksen takana
Miten pienituloiset saisivat lääkkeensä?
– Meillä on olemassa toimeentulotuki, joka tulee apuun, kun hätä on suuri. Osaavatko ihmisen aina tällaisessa tilanteessa hakea tukea tai onko hakemiselle kynnys, on hyvä kysymys.
Vaikka rahaa on vähän, tukea ei Kvarnströmin mukaan välttämättä haeta tai ei olla ymmärretty, että tuki kuuluisi minullekin.
– Voi myös olla, ettei ole ymmärretty lääkehoidon tarkoitusta tai mitä tapahtuu, jos lääkettä ei oteta ohjeen mukaisesti.
Kvarnströmin mielestä on tärkeää ymmärtää lääkehoidon tarkoitus, miten lääkettä on tarkoitus ottaa ja mitkä lääkkeet ovat elintärkeitä, niin ettei niiden kohdalla missään nimessä saisi poiketa annosteluohjeesta.
– Toisten lääkkeiden kohdalla taas lääkäri on saattanut antaa ohjeistuksen sille, miten itse voi räätälöidä lääkehoitoaan oireiden perusteella. Ohjeita on kuitenkin aina syytä noudattaa, jotta lääkehoito onnistuisi.
Potilas on lääkärin kaveri
Kvarnströmin mukaan terveydenhuollossa on vähitellen tapahtumassa muutos, jossa potilas ei olekaan enää vain passiivinen kohde.
– Tavoitteena on, että meillä on potilas-lääkäri -kumppanuussuhteita. Niissä lääkäri on oman alansa asiantuntija ja potilas oman arjen asiantuntija. Yhdessä keskustelemalla lääkehoito saadaan sopimaan mahdollisimman hyvin potilaan elämäntilanteeseen.
Ymmärtävätkö kaikki potilaat, miten sen lääkepurkin kanssa kotona pitää toimia?
– Kotona voi olla ihan käytännön haasteita. Onko esimerkiksi tabletti liian iso tai vaikea niellä? Tai pahanmakuinen?
Jos näistä asioista ei kerrota lääkärille tai apteekin työntekijöille, ongelmaa ei Kvarnströmin mukaan voida korjata.
– Lääkärissä ja apteekissakin olisi tärkeää keskustella potilaan kanssa, miten lääkehoito käytännössä onnistuu. Ratkaisut ovat yleensä helppoja. Lääkemuodon voi tarvittaessa vaihtaa tabletista nestemäiseen.
– Jos näistä ei puhuta, ei löydetä ratkaisuja. Ostamaton ja ottamaton lääke ei paranna.
lehti 