Kuvitellaan, että kaikki pääkaupunkiseudun palvelualoilla työskentelevät ulkomaalaiset menisivät lakkoon. Mitä tapahtuisi?
– Kaupunki olisi vähän erinäköinen, jos kukaan ei siivoaisi paikkoja. On siivousyrityksiä, joissa lähes kaikki työntekijät ovat prekaareja siirtolaisia, vastaa Jukka Könönen.
– Toisaalta ei ole tarkkaa tietoa, kuinka paljon ulkomaalaisia on töissä ja missä aloilla. Lakko toisi heidän määränsä näkyviin.
Siivousalan lisäksi ravintola-alan avustavissa tehtävissä sekä lehtien ja mainosten jakelussa työskentelee paljon epävarmassa asemassa olevia ulkomaalaisia.
Rajat toimivat myös Suomen sisällä
Könönen väitteli tammikuussa [2015] maahanmuuton sääntelyn vaikutuksista EU:n ulkopuolelta tulevien ulkomaalaisten elämään ja työntekoon. Hän haastatteli ulkomaalaisia työntekijöitä sekä näiden työnantajia ja tutki, miten maahanmuuttopolitiikka vaikuttaa työmarkkinoihin.
Tutkijan mukaan maahanmuutosta puhuttaessa on huomioitava ehdollinen ja epävarma vaihe ennen pysyvän oleskeluluvan saamista. Laillinenkin oleskelu voi päättyä maasta poistamiseen, jos henkilö ei saa esimerkiksi uusittua oleskelulupaansa.
– Ongelmista, joita maahanmuuton hallinta tuottaa siirtolaisille, puhutaan ikään kuin ne olisivat vain muualla Euroopassa. Suomi on kuitenkin EU:n jäsenmaa. Me olemme osa samaa järjestelmää, lähetämme valvontalentokoneitakin Välimerelle.
Könösen mukaan rajat tunkeutuvat maiden sisälle ja tuottavat eroja ihmisten välille. Ulkomaalaiset ovat oleskeluvasta riippuen keskenään erilaisessa asemassa maahan jäämisen, työnteko-oikeuden, perhe-elämän ja sosiaaliturvan piiriin pääsyn suhteen.
Ulkomaalaiset ovat enne tulevaisuudesta
Könösen tutkimuksen tulos on, että maahanmuuton hallinta tuottaa sivutuotteenaan prekaaria eli epävarmaa ja työnantajien sekä viranomaisten armoilla olevaa työvoimaa.
”Vaikka työnteko on keskeinen ’hyvän maahanmuuttajan’ kriteeri, yhtälö ei aina toimi toisinpäin: työnteosta ei välttämättä seuraa oleskeluoikeutta tai oikeutta sosiaaliturvaan. Siten tuhannet ulkomaalaiset tekevät töitä ja maksavat veroja, ilman että heillä on välttämättä lainkaan oikeutta julkisiin palveluihin”, Könönen kirjoittaa väitöskirjassaan.
Siirtolaisten työoloissa tulevat näkyviin yhteiskunnan yleisemmän prekarisaation negatiiviset seuraukset ja sosiaalisten turvamekanismien puuttumisen vaikutukset, Könönen sanoo.
Siinä mielessä ulkomaalaisten tilannetta voisi pitää varoittavana enteenä suomalaisten tulevaisuudesta, jos prekarisaatio ja hyvinvointivaltion purkaminen jatkuvat.
Epävarmuus johtaa riippuvaisuuteen
Ulkomaalaisten haastatteluissa toistuivat vaihtoehdottomuuden, joustavuuden, epävarmuuden ja riippuvaisuuden kokemukset. Työ ja työsuhteet ovat moninaistuneet, ja niin ovat myös erilaiset oikeudelliset asemat. Arki leviää pirstaleiksi.
– Työolosuhteissa korostuu joustavuus sanan eri merkityksissä: liikkuvuus, epäsäännölliset työajat, ilta- ja yötyö. Ei tiedetä, onko työtä, koska sitä on tai onko sitä tarpeeksi, Könönen kuvailee.
Yksi haastateltavista kutsui oleskelulupajärjestelmän tuottamaa tilannetta ”hitaaksi kidutukseksi”. Eläminen jatkuvassa epätietoisuudessa on kuluttavaa ja turvatonta. Oleskelun ja oikeuksien luvanvaraisuus aiheuttaa riippuvaisuutta työnantajista ja heikentää neuvotteluasemaa. Toimeentulo, maassa oleskelu ja lopulta koko elämä on sidoksissa palkkatyöhön.
Könönen ottaa esimerkiksi ulkomaisten opiskelijoiden tilanteen. Heillä on oltava tilillään 6 700 euroa käytettävissä olevia varoja, jotta he voivat uusia oleskeluluvan. Koska he eivät saa opintotukea eikä heille myönnetä lainaa, heidän voi olla pakko tehdä lähes mitä tahansa työtä.
Pakkoa palkkatyöhön lisäävät mahdollinen maahanmuuttoa varten otettu velka tai tarve lähettää rahaa perheelle.
Esimerkeistä puhuttaessa täytyy muistaa, että maahanmuuttajien lokeroiminen rooleihin on ongelmallista. Yleensä maahanmuuttoon ei ole vain yhtä ainoata syytä, ja Suomessa olevat ulkomaalaiset voivat toimia yhtä aikaa eri rooleissa, kuten opiskelijana ja työntekijänä.
Lisäksi työllä on myös paljon myönteisiä merkityksiä ulkomaalaisille: se voi mahdollistaa mielekkäämmän elämän ja paremman toimeentulon.
Maahanmuuttokeskustelu vai ihan muu keskustelu?
Myöskään maahanmuuttopolitiikka ei ole helposti lokeroitava kokonaisuus.
– Se on hyvin moninaisten instituutioiden, lakien ja viranomaiskäytäntöjen kokonaisuus. Siinä on mukana poliisi, eri ministeriöt, lait, maahanmuuttovirasto, Kela, maistraatit ja oikeusistuimet. Eri instituutioilla on omat tehtävänsä, eivätkä ne aina ole yhteensopivia.
Maahanmuuttopolitiikka muotoutuu käytännössä, ja sillä saattaa olla tarkoittamattomia seurauksia. Tuskin valtio tarkoituksella tuottaa prekaareja siirtolaisia työmarkkinoille.
Könönen painottaa, että maahanmuuttokeskustelua ei voi irrottaa yhteiskunnallisista muutoksista.
– Viime aikoina ulkomaalaisten heikko työmarkkina-asema on liitetty harmaaseen talouteen tai ihmiskauppaan. Ihmiskauppakeskustelussa pitäisi huomioida myös koko työlupajärjestelmä ja se, että harmaa talous on osa tuotantoa Suomessa.
Pitäisikö maahanmuuton sijaan puhua ihan muista ongelmista? ”Maahanmuuttokeskustelussa” viitataan usein myös Suomen kansalaisuuden saaneisiin henkilöihin sekä asioihin, jotka koskevat muitakin kuin maahanmuuttajia.
– Jos puhutaan siitä, että maahanmuuttajat päätyvät useimmat asumaan johonkin lähiöön, niin eihän tässä ole kyse maahanmuutto-ongelmasta, vaan asuntopoliittisesta ongelmasta. Suurin ongelma on, että Helsingistä puuttuu asuntoja. Silloin ratkaisu on rakentaa lisää edullisia vuokrakämppiä.
– Kun sitten käydään itse maahanmuuttokeskustelua, olisi tärkeä puhua konkreettisista tilanteista. Kun puhutaan työvoiman maahantulosta tai lainsäädännön muutoksista, pitäisi puhua siitä, mitä se tarkoittaa käytännössä ulkomaalaisten asemalle.
Terveisiä toimittajille
Könönen sanoo, että on vaikea kuvitella, mistä toisesta aiheesta voidaan käydä julkista keskustelua yhtä surkealla tasolla kuin maahanmuutosta.
Maahanmuuttokeskustelua hallitsevat epämääräiset uhkakuvat ja viranomaisnäkökulma. Ulkomaalaisten kokemukset ja konkreettiset tilanteet jäävät syrjään.
– Jos uutisoidaan, että maahanmuutto pitää laittaa kuriin, niin on vaikea ajatella, miten eurooppalaista rajajärjestelmää voitaisiin enää paljon tiukentaa, Könönen lähettää terveisiä toimittajille.
Toisena mediaongelmana hän pitää rasismin vähättelyä.
– Rasismista ei puhuta vakavasti. Hyvin kyseenalaisia heittoja uutisoidaan sen paremmin miettimättä, Könönen sanoo ja viittaa kansanedustaja Pia Kauman (kok.) kommentteihin maahanmuuttajien kalliista lastenvaunuista.
– Jopa Guardianin jalkapallosivuston rasismikeskustelut ovat korkeampitasoisia kuin aiheen käsittely Suomessa.
Joustavuutta myös työntekijää kohtaan
Kun työntekijät pakotetaan joustaviksi, Könönen kaipaa joustavuutta myös lupakäytäntöihin. Esimerkiksi lehdenjakajan ja siivoojan työtunnit vaihtelevat paljon, ja oleskelulupa saattaa jäädä uusimatta, koska lupaa varten vaaditusta tulosta puuttuu muutama kymppi.
Muutenkin harkintaa voisi käyttää luvan hakijan eduksi, oleskelulupia voisi myöntää pidemmäksi aikaa ja työntekoon liittyvät rajoitukset saisi poistaa, Könönen sanoo.
– Nämä eivät ole mitään radikaaleja ehdotuksia, sillä nämä olivat jo vuoden 2007 hallitusohjelmassa.
Miksei uudistuksia toteutettu?
– Kysy tuota Hakaniemestä, Könönen vastaa.
– Tähän vaikuttivat myös talouskriisi ja perussuomalaisten nousu, mutta todennäköisesti uudistukset olisivat toteutuneet, ellei ay-liike olisi tehnyt niistä suurta numeroa.
Ay-liikkeen sokea piste?
Ammattiyhdistysliike pitää kiinni saatavuusharkinnasta ja haluaa rajoittaa ulkomaisen työvoiman tarjontaa Suomessa.
– Se on mahdotonta, koska EU-alueella on vapaa liikkuvuus, ja rajoituksia voi kohdistaa vain osaan ulkomaalaisista ja ammattialoista, Jukka Könönen sanoo.
Jyrkimmät kontrollit kohdistuvat niihin ulkomaalaisiin, jotka tulevat EU-alueen ulkopuolelta ja ovat heikoimmassa asemassa.
Työluvalla oleskelevien ulkomaalaisten asema on työmarkkinoilla kaikkein rajoitetuin, koska lupa on alakohtainen ja oleskelu on sidottu aluksi työnteon jatkuvuuteen. Tämä tekee työntekijän riippuvaiseksi työnantajasta ja rajoittaa mahdollisuutta vaihtaa työpaikkaa.
– Tilanne käytännössä vie työntekijältä lakko-oikeuden. Työnantajasta tulee jonkinlainen oleskeluluvan myöntäjä, mikä luo eräänlaisen kiristyksen mahdollisuuden.
– On ongelmallista, että ammattiyhdistysliike puoltaa käytäntöjä, jotka heikentävät työntekijän neuvotteluasemaa.
Ay-liike perustelee ulkomaalaisten työnteon rajoittamista sillä, että Suomessa on jo saatavilla olevaa työvoimaa.
– Ei tämä työvoima ainakaan haastattelemissani yrityksissä ole töitä hakemassa, Könönen kommentoi.
Hän poistaisi saatavuusharkinnan kokonaan, koska käytännössä ulkomaalaiset ovat jo täällä tekemässä töitä.
– Kenelle on hyötyä siitä, että työssä käyvä ulkomaalainen käännytetään tai hän päätyy tekemään työtä paperittomana?
uutiskirje 
