Pintaa syvemmältä
Onko demokratia jäämässä taka-alalle maailmassa? Näin monet pelkäävät. Jotkut ajavat virallisestikin kansanvallan korvaamista harvainvallalla. Eräs heistä on amerikkalainen yhteiskuntatieteilijä Jason Brennan, jonka tuore kirja Against Democracy (Demokratiaa vastaan) on nyt käännetty ruotsiksi. Kustantaja on Timbro, hyvin oikeistolainen ajatuspaja, joka on pitkään taistellut hyvinvointivaltiota vastaan. Kirjan ydinsanoma on: kaikilla ihmisillä ei pidä olla äänioikeutta lainkaan ja joillakin pitää olla vahvempi äänioikeus kuin muilla.
Brennan kirjoittaa: ”valkoiset tietävät enemmän kuin mustat”, ”miehet tietävät enemmän kuin naiset” ja ”korkeatuloiset tietävät enemmän kuin köyhät”. Tämän mukaisestihan yhteiskunta toimiikin, mutta Brennan haluaisi ulottaa tämän myös valtion perusteisiin: demokratiasta tulisi meritokratia. Mustat, naiset ja köyhät menettäisivät äänioikeutensa kokonaan tai osittain.
Jason Brennan rajoittaisi köyhien, mustien ja naisten äänioikeutta.
Ruotsissa kirja on saanut nihkeän vastaanoton. Jos nämä yhteiskuntaryhmät menettäisivät nykyistäkin enemmän mahdollisuuksiaan vaikuttaa yhteiskunnallisesti, sillä perusteella että heillä on vähemmän koulutusta, se pienentäisi yhä enemmän haluja parantaa heikoimpien yhteiskuntaryhmien mahdollisuuksia saada parempaa koulutusta. Tätä Ruotsissa korostetaan vasemmistosta pitkälle oikeistoon.
Suomessa EVA, Timbron henkinen sukulainen, on puolestaan julkaissut Björn Wahlroosin pamfletin Hiljainen vallankumous, jossa hän esittelee samaan suuntaan meneviä, mutta varovaisempia ehdotuksia perustuslain muuttamiseksi. Ensimmäinen koskee eduskunnan perustuslakivaliokunnan koostumusta – sehän on viime aikoina joutunut oikeiston hampaisiin.
Esittelytilaisuudessa Wahlroos vaati enemmän kapitalismia ja pohti muun muassa sitä, voisiko vedet ja ilman yksityistää – Ruotsin Sisuradion selostuksen mukaan jopa Atlantin kalat ja ilman.
Onko tällainen vain seniorin mietteitä? Ei välttämättä. Yhdysvalloissa 72 prosenttia ennen toista maailmansotaa syntyneistä katsoo erittäin olennaiseksi elää demokraattisessa valtiossa, mutta vain 30 prosenttia vuosituhannen vaihteen tienoilla syntyneistä. Samanlaisia tuloksia raportoidaan Hollannista.
Vahvaa, vaaleista tai parlamentista riippumatonta johtajaa toivovien amerikkalaisten osuus kansasta on kasvanut vuonna 1996 mitatusta 24 prosentista 32 prosenttiin tänä vuonna. Samana aikana sotilashallintoa hyvänä tai erittäin hyvänä pitävien osuus amerikkalaisten joukosta on kasvanut kuudesta 17 prosenttiin. Kielteisimmin demokraattisiin normeihin suhtautuivat nuoret ja varakkaat.
Euroopan neuvosto on päämajassaan Strasbourgissa järjestänyt vuosittaisia laajoja konferensseja demokratian tilanteesta maanosassamme. Tämän syksyn konferenssissa, 8-10.11., teema oli populismi. Tämä demokratian kanssa kilpaileva liike on ajankohtainen, paitsi Suomessa myös muualla Euroopassa.
Euroopan neuvoston yhteistyökumppani, lontoolainen nettisivusto openDemocracy, on pohjustanut kokousta julkaisemalla paneelikeskustelujen aiheisiin liittyviä tekstejä, lähinnä kokouksen alustajilta.
Populismilla tarkoitetaan useimmiten oikeistopopulismia, jota Suomessa edustaa lähinnä perussuomalaiset. Strasbourgissa on kuitenkin puhuttu myös Ranskan presidentinvaaleissa kolmanneksi sijoittuneesta Jean-Luc Mélenchonista, joka oikeistopopulisti Marine Le Penistä poiketen puolusti maahanmuuttoa. Hän edustaa vasemmistolaisia arvoja, mutta ei vanhaa järjestöperinnettä, vaikka hän olikin sosialistipuolueen jäsen vuosina 1976–2008.
Philippe Martière kertoo, kuinka Mélenchon esiintyi ehdokkaana jo edellisissä presidentinvaaleissa 2012, silloin useiden vasemmistopuolueiden tukemana. Nyt hänen strategiansa oli erilainen. Hän perusti liikkeen ”Lannistumaton Ranska” (FI) kokoamalla ihmisiä netin kautta. Kun hän päätti olla presidentinvaalien toisella kierroksella suosittelematta Emmanuel Macronin äänestämistä, hän hankki tälle päätökselle tukea ”nettiäänestyksellä”. Tämä oli muodollisuus, sillä Mélenchon päättää yksin kaikesta.
Mélenchonin liike pyrkii kokoamaan kansalaisia, varsinkin kaupunkilaisia, yli luokan, rodun ja sukupuolen rajojen. Verkostoitumisen avulla pyritään kollektiiviseen kamppailuun. Tämän pitäisi johtaa Kuudennen tasavallan perustamiseen.
Tiukka kansallismielisyys yhdistää FI:n oikeistopopulisteihin, mutta muuten sen arvot ovat selkeästi vasemmistolaisia. Sen vuoksi se on luokiteltava vasemmistopopulistiseksi. Johtoryhmä koostuu Mélenchonin edellisen puolueen, Parti de Gauchen eli Vasemmistopuolueen, aktiiveista.
Mélenchon ajoi presidentinvaalikampanjoissaan 2012 ja 2017 radikaaleja uudistuksia: perustulo, eläkeikä 60 vuoteen, työviikko 32 tuntiin, kannabis lailliseksi, ydinvoiman lopettaminen, ero Natosta sekä lisäksi uusi perustuslaki, johon kirjataan oikeus työhön, kotiin, aborttiin ja eutanasiaan.
uutiskirje 