Suomen kehitysyhteistyörahoista entistä vähemmän menee varsinaiseen kehitysapuun. Viime vuonna suurin yksittäinen avunsaajamme olikin Suomi, käy ilmi AidWatchin raportista.
Syynä muutokseen on, että pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kulut voidaan ensimmäisen vuoden osalta laskea kehitysyhteistyökuluiksi. Näin tehdään monessa muussakin Euroopan maassa.
Ulkoministeriön mukaan viime vuonna kehitysyhteistyöhön käytettiin 956 miljoonaa euroa. AidWatchin raportin mukaan siitä 118 miljoonaa käytettiin Suomessa, vuotta aiemmin vastaava määrä oli 35,2 miljoonaa.
Lisäksi Finnfundin osuus kehitysyhteistyöstä oli viime vuonna 22 miljoonaa ja konfliktinratkaisujärjestö CMI:n rahoitusosuus vajaat viisi miljoonaa.
Kehitysmaista suurin saaja oli Afganistan, joka sai varsinaista kehitysapua liki 23 miljoonaa. Toisena oli Nepal yli 18 miljoonalla. Humanitaariseen apuun meni 84 miljoonaa.
Tänä vuonna kehitysapuun on osoitettu 881 miljoonaa, 75 miljoonaa viimevuotista vähemmän.
Rahaa palaa Suomessa
Tieto varsinaiseen kehitysyhteistyöhön menneestä osuudesta jää hämäräksi, koska luvuissa on mukana Suomeen saapuneiden pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kuluja sekä CMI:n rahoitusosuus.
Kehitysyhteistyöjärjestöjen kattojärjestön Kepan toiminnanjohtaja Timo Lappalainen huomauttaa, että nykyhallitus siirsi kehitysyhteistyövaroista suuren osan kehitysrahoitusyhtiö Finnfundin käyttöön. Kehitysyhteistyön painopiste muuttui, eikä tieto avun käytöstä ole yhtä avointa kuin ennen.
Finnfund rahoittaa mm. kehitysmaiden yritystoimintaa, esimerkiksi hotellien rakentamista. Ylen selvitys ja Finnwatchin raportti kertovat, että Finnfundin varoja on sijoitettu veroparatiisissa toimivaan rahastoon.
Kaikkein köyhimmille entistä vähemmän
– Kehitysavun pitäisi päätyä nimenomaan kehitysmaahan. On puhuttu pitkään kehitysavun inflaatiosta, sillä yhä enemmän tätä rahaa palaa rikkaissa maissa niiden omien järjestelmien pyörittämiseen, Lappalainen kertoo.
– Tämä on huono suunta, sillä YK:n mukaan yhä vähemmän avusta kanavoituu kehitysmaihin.
Lappalaisen mukaan ikävintä on, että kaikista köyhimpien maiden apu on vähentynyt eniten.
Suomen bruttokansantulosta (GNI) menee kaikista köyhimmille maille 0,16 prosenttia. Näihin kuuluvat mm. Etiopia, Kenia, Tansania, Sambia, Mosambik ja Nepal. YK:n mittariston mukaan kaikista köyhimpiä maita oli vuoden alussa 47. Mittareina ovat mm. koulutustaso ja lapsikuolleisuus.
Suomen osaamista arvostetaan
Suomi on sitoutunut nostamaan vähiten kehittyneille maille osoitettavan kehitysapunsa 0,20 prosenttiin bruttokansantulosta vuoteen 2020 mennessä. Viimeksi tavoite uusittiin YK:n ns. Istanbulin tavoiteohjelmassa 2011.
Kehitysmaissa Suomen apua on arvostettu, sillä se on tuonut tuloksia. Lappalaisen mukaan tämä johtuu siitä, että suomalaiset toimivat yhdessä avunsaajamaan ja -tahojen kanssa. Avustuskohdetta ei määrätä ylhäältä.
– Kestävää kehitystä syntyy, kun sovitaan avun osoittamisesta esim. koulutukseen tai naisten ja tyttöjen aseman parantamiseen. Tulokset ovat pysyviä, kun projektit ovat pitkäjänteisiä ja ennakoitavia.
Äkilliset tukisummien leikkaukset ja painopisteiden muutokset tekevät Lappalaisen mukaan hallaa kehitysyhteistyölle.
OECD: Hätäapu osaksi kehitysapua
Kehitysavun osuus saadaan näyttämään hyvältä, kun muutetaan kehitysavun määritelmää. Esimerkiksi tähän saakka humanitäärinen apu on voitu laskea kehitysavuksi vain, jos se on mennyt kehitysmaihin.
Kehittyneiden maiden OECD:n kehitysapukomitea DAC päätti lokakuun lopussa, että kehitysavun määritelmää laajennetaan. Vastedes mukaan lasketaan myös entisille kehitysmaille ja mm. Ison-Britannian ja Ranskan ns. merentakaisille alueille annettava apu, jos näiden kansantulo laskee äkillisesti esim. luonnonkatastrofin takia.
Myös rauhanturvaamisen kuluja saa merkitä kehitysavuksi aiempaa helpommin.
DACin mukaan Finnfundin kaltaisia rahastoja voidaan käyttää entistä enemmän kehitysyhteistyössä. Muutoksella halutaan yrityksiä mukaan kehitysyhteistyöhön.
Linkkejä:
Suomen kehitysyhteistyövarojen käyttö 2016
AidWatchin raportti englanniksi
uutiskirje 
